ETTI KANTOLA
VALTION ROOLI Etelä-Karjalan työllistäjänä on heikentynyt. Viime vuosikymmenen alussa valtio työllisti noin viisi tuhatta maakunnan työntekijää, nyt reilut kolme tuhatta.
Suunta jatkuu yhä alaspäin. Moni valtion palkkaa nostava eteläkarjalainen saa tälläkin hetkellä pelätä työpaikkansa lopettamista tai siirtämistä muualle.
Periaatteessa valtion aluepolitiikan pitäisi siirtää maakuntiin lisää työpaikkoja, mutta Etelä-Karjala ei ole uusjaon voittaja. Yksi ongelma on maakunnan sijainti, se ei ole kovin kaukana pohjoisessa tai idässä, muttei myöskään yhtä kätevien yhteyksien päässä Helsingistä kuin esimerkiksi Hämeenlinna.
Etelä-Karjalan liitto ja maakunnan muut puolestapuhujat valittavat valtion suuntaan julkisen sektorin vähäistä työpaikkamäärää. Pois ollaan ottamassa vielä vankilaa, ja yliopistonkin yllä leijuu uhka toimintojen vähentämisestä tai yhdistämisestä muualle.
Yksittäisiä työpaikkoja voi valua esimerkiksi Kouvolaan myös ympäristö- ja TE-keskuksesta sekä työsuojelupiiristä. Työpaikkamäärää viilaa vähitellen myös valtion tuottavuusohjelma. Valtio ei palkkaa esimerkiksi eläkkeelle jäävän tilalle välttämättä uutta ihmistä.
Raja on kiistatta saamapuolella valtion työpaikoissa. Sekä rajavartiosto että tulli ovat tarvinneet ja saaneet lisää henkilökuntaa. Kiitos ei kohdistu kuitenkaan päättäjiin, vaan kasvaneeseen Venäjän-liikenteeseen.
Alueellistaminen on tuonut Lappeenrantaan osan ulkomaalaisvirastoa ja VTT:n toimipisteen. Työntekijät lasketaan muutamassa kymmenessä. Parin vuoden sisällä valtion tietohallintokeskus tuo tullessaan parikymmentä työpaikkaa lisää. Enempää ei ole näköpiirissä.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että mitään muuta isompaa ei ole tulossa, sanoo Etelä-Karjalan liiton ohjelmajohtaja Päivi Ilves.
Ilves näkee valtion työllistämisen nihkeyteen historiallisia syitä. Työpaikkoja siirrettäessä vahvoilla ovat paikkakunnat, joilla valtion työpaikkoja on ennestään paljon. Moni virasto tai yksikkö on jäänyt alueellistamispuheista huolimatta entiselle paikalleen.
Historiallinen seikka on myös se, että Lappeenranta tai Imatra eivät ole koskaan olleet merkittäviä hallintokaupunkeja. Ensin oltiin Viipurin, sitten Kouvolan alaisuudessa. Uuden hallintokaupungin rakentaminen on vaikeaa.
Ilves näkee tilanteessa hyvääkin. Kun valtion työpaikkoja ei ole kovin paljon, ei niitä voi kovin paljon supistaakaan.
Maakunnassa on eniten tekemistä nykyisten työpaikkojen säilyttämisessä.
Edunvalvonta on ratkaisevassa osassa. Se sanelee, miten vahvan alueen tänne onnistumme saamaan.
Jos saavutetuista eduista kiinni pitäminen ei onnistu, Etelä-Karjalasta voi tulla sivutoimipisteiden maakunta.
Etelä-Karjala kuuluu häviäjiin valtion virkoja jaettaessa. Nykyiset työpaikat vähenevät, ja maakuntiin alueellistettavat toiminnot menevät pääasiassa muualle.
Etelä-Karjalan toivomuslista
Liikenne- ja viestintäministeriö
– IT-toiminnot
– Raja-alueyhteistyön toiminnot
– Liikennepolitiikan toimintoja (erit. Logistiikka- ja Venäjä-yksikkö)
Valtionvarainministeriö
– Tietotekniikkaa vaativat toiminnot, esim. IT-keskus
– Verohallinnon palveluyksiköt
Sisäasiainministeriö
– Poliisihallinto
– Rajaan liittyvät toiminnot
Ulkoministeriö
– Lähialueyhteistyön toiminnot
Työ- ja elinkeinoministeriö
– Informaatiotekniikkaan liittyvät toiminnot, palvelukeskukset, sähköiset rekisterit
– Euroopan unionin pohjoisen ulottuvuuden toteutuksesta vastaavat yksiköt
– VTT, erityisesti metsä-, energia- ja ympäristöklusterit
Lähde: Valtiovarainministeriö, maakuntien ehdotukset alueellistamistoiminnoista 2008
Valtion työpaikkojen osuus Etelä-Karjalan työpaikoista
1990 7,9 % 4 937 kpl
1995 6,7 % 3 332 kpl
2000 5,8 % 3 085 kpl
2006 6,2 % 3 272 kpl
Työpaikkatietoihin sisältyvät valtion liikelaitokset.
Lähde: Tilastokeskus
Valtion työpaikat maakunnittain väkilukuun suhteutettuna
Uusimaa 4,4 %
Itä-Uusimaa 0,6 %
Varsinais-Suomi 2,5 %
Satakunta 1,5 %
Kanta-Häme 3,1 %
Pirkanmaa 2,3 %
Päijät-Häme 1,2 %
Kymenlaakso 2,3 %
Etelä-Karjala 2,4 %
Etelä-Savo 2,0 %
Pohjois-Savo 2,8 %
Pohjois-Karjala 2,6 %
Keski-Suomi 2,9 %
Etelä-Pohjanmaa 1,1 %
Pohjanmaa 2,2 %
Keski-Pohjanmaa 1,2 %
Pohjois-Pohjanmaa 2,3 %
Kainuu 2,9 %
Lappi 3,5 %
Ahvenanmaa 1,0 %
Lähde: Tilastokeskus, 2006