LIISA KUKKOLA
LAPPEENRANTA. Kuvataiteilija Jouko Lempisen näyttelylleen antama nimi Kaljaa, makkaraa ja tupakkaa ei käynyt Murmanskin kansantaiteen museon ihmisille.
– Heidän ehdotuksensa jäi voimaan, eli näyttelystä tuli Suomalaisen miehen elämää, Jouko Lempinen nauraa.
– Mutta samasta asiastahan siinä loppujen lopuksi on kyse. Eikä venäläisen miehen elämä kuulemma eroa juurikaan suomalaisen miehen elämästä.
Lempisen vuokraaman pakettiauton mittariin kertyi 3 000 kilometriä. Matka Murmanskiin oli paitsi pitkä myös kuoppainen. Pakettiauton tavaratilassa matkusti 30 Lempisen henkilökuvaa omasta isästä Kimmosta, isän nuoruuden naisista, Ester-äidistä, Lempisestä itsestään ja Lempisen naisista.
Kilometreistä ja kuopista huolimatta matka Lempisen mukaan ehdottomasti kannatti.
Kaksi vuotta sitten Kajaanissa pidetyssä suomalais-venäläisessä kulttuuriseminaarissa päätetty yhteensä seitsemän näyttelyn kokonaisuus oli alkujärjestelyiltään hankala, mutta vaivannäkö palkitsi.
– Tiesin etukäteen, että tullissa voi tulla vaikeuksia. Kuopion taiteilijaseuran Venäjälle menevät työt jäivät tulliin, kun yhden työn mitat eivät olleetkaan samat kuin mitä oli merkitty luetteloon.
– Töistä pitää olla kuvat, mitat senttimetrilleen ja paino merkittynä luetteloon.
Jouko Lempisen oikea käsi näyttelyn järjestämisessä oli lappeenrantalainen Nina Tammi, Venäjän kauppaan erikoistunut konsultti, joka kävi myös ennen Lempistä paikan päällä Murmanskissa.
Lempinen harmittelee Venäjän kanssa tehtävän kulttuurivaihdon fyysisiä mutta myös henkisiä esteitä.
– Moni luovuttaa jo etukäteen, kun on kuullut tarinoita näyttelyn viemisen vaikeudesta. Itsellenikin oli käydä niin, mutta onneksi en luovuttanut.
Pitkä yhteinen raja ei Suomen ja Venäjän tapauksessa tarkoita, että naapurit tuntisivat toistensa nykytaidetta.
– Tässä suhteessa tilanne on molemmilla puolilla rajaa sama. Maaperä Murmanskissa tuntui suorastaan neitseelliseltä, aivan kuin siellä ei olisi tiedetty tai nähty koskaan uutta suomalaista kuvataidetta. Mutta emmehän mekään tiedä venäläisestä nykykuvataiteesta mitään.
Perillä Murmanskissa kuvataiteilija Jouko Lempistä kohdeltiin kuin suurta staraa.
– Olin ilmoittanut, etten pysty nostelemaan kipeytyneen käteni vuoksi tauluja, ja vastaanottamassa ja kantamassa oli kymmenen naista.
– Avajaisissa oli kolme eri tv-kanavaa, ja kun olimme myöhemmin illalla diskossa, nuori mies tuli pyytämään nimikirjoitusta käsivarteensa. Hän oli nähnyt minut televisiossa.
Eikä siinä kaikki. Näyttelyn avajaisissa virisi vilkas keskustelu.
– Täällä Suomessa näyttelyn avajaisissa ollaan välinpitämättömän cooleja eikä kukaan sano mistään mitään, varsinkaan näyttelyn töistä.
– Murmanskissa keskustelua herättivät töiden mustavalkoisuus tai niiden harmaus ja aihepiiri eli suhteet naisten ja miesten välillä.
Murmanskilaisessa kuvataiteessa on Lempisen mukaan edelleen vahvasti vallalla perinne.
– Teknisesti taiteilijat ovat taitavia, mutta ikään kuin linja puuttuu. Vähän niin kuin siltä ammattitaitoiselta bändiltä, joka soitti diskossa. He soittivat hyvin, mutta toisten biisejä.
– Mutta Venäjä on valtava maa, ja sinne mahtuu kaikenlaisia kuvataiteilijoita, joista meillä ei ole, kuten jo aiemmin totesin, hajuakaan.
KUVATEKSTI
MARLEENA LIIKKANEN
Jouko Lempinen sai tukea Murmanskin alueen seitsemään näyttelyyn Framelta, suomalaiselta kuvataidevaihdon säätiöltä. Pois Lempinen käy hakemassa 30 työtänsä viimeistään ensi vuoden heinäkuun puolivälissä.
Avajaisissa oli kolme eri tv-kanavaa, ja kun olimme myöhemmin illalla diskossa, nuori mies tuli pyytämään nimikirjoitusta käsivarteensa.
Jouko Lempinen
Murmansk
Perustettu 1916, vuonna 1926 asukkaita 9 000.
325 000 asukasta vuonna 2005, 2 159,4 as./km².
Murmanskin alueen hallinnollinen ja taloudellinen keskus.
Sijaitsee ympäri vuoden sulana pysyvän Kuolavuonon pohjukassa ja on Venäjän tärkeimpiä satamia.
Alueella on ydinkäyttöisten alusten ja sukellusveneiden laivastotukikohta.
Kolmasosa väestöstä muuttanut pois viimeisen vuosikymmenen aikana työttömyyden takia.
Näyttelypaikat
28.11-14.12. Murmanskin taidemuseo
Severomorsk, joulukuu 2008
Poljarnyj Zori, tammikuu 2009
Nikel, helmikuu 2009
Kirovsk, maaliskuu 2009
Murmansk, huhtikuu 2009
Montshegorsk tai Kandalaksha, toukokuu 2008