ANSSI SILVENNOINEN
Yllättävä puhelinsoitto poiki joutsenolaiselle Hannu Mylläriselle tärkeän kisamatkan Japaniin. Luurin toisessa päässä oli Suomen Suunnistusliiton silloinen toiminnanjohtaja Mikko Salonen, joka kysyi olisiko Myllärinen valmis lähtemään Japaniin hiihtosuunnistuksen MM-kisojen ratamestarin asiantuntija-avuksi.
MM-kisojen kilpailunvalvojaksi valittu italialainen oli juuri jättänyt tehtävänsä, ja tilalle oli pestattu Kansainvälisen suunnistusliiton Veli-Markku Korteniemi.
– Olin juuri töissä ja ajelimme autolla, kun Mikko soitti ja kysyi minua mukaan. En halunnut vaikuttaa liian innokkaalta, joten pyysin muutaman päivän miettimisaikaa, Joutsenon Kullervon puheenjohtaja Myllärinen kertoo.
– Puhelun jälkeen ajattelin, että onko tämä tottakaan.
Parin valvotun yön jälkeen Myllärinen ilmoitti olevansa käytettävissä.
– Siinä tuli mietittyä tarkkaan, että onko minulla tehtävään riittävästi annettavaa.
– Tällaista haastetta tarjotaan kuitenkin vain kerran elämässä.
Myönteinen vastaus konkretisoitui viime maaliskuussa, kun Myllärinen löysi itsensä lentämästä ensimmäistä kertaa elämässään Japaniin. Suomalainen asiantuntijaryhmä suuntasi tuolloin katsastamaan arvokilpailun suorituspaikat.
Tarkastusmatkan luonne muuttui totaalisesti, kun ryhmä pääsi kisapaikalle. Kaikki oli alkutekijöissään.
– Oletimme, että tarkastamme vain paikat ja siinä se. Kyse on kuitenkin arvokisoista. Varattu alue paljastui auttamatta liian pieneksi, sillä ohjelmassa on lajeja sprinteistä viesteihin.
Rataryhmä puursi suksilla ja lumikelkkojen selässä koko viikon. Nähtävyyksien tiirailulle ei jäänyt aikaa.
Kisapaikan olosuhteet kuitenkin hurmasivat suomalaiset. Kisat käydään Hokkaidon saaren johtavassa lomakeskuksessa Rusutsussa, noin 70 kilometrin päässä Sapporosta.
– Alue on vulkaanista ja upean mäkinen. Keskuksen fasiliteetit ovat huippuluokkaa hotelleineen ja ravintoloineen. Alueella on hiihtosuunnistuksen kannalta mahtavia golfkenttiä, joiden kokoluokka jättää Kahilanniemen ja Tuosan täysin varjoonsa.
– Paikalliset estelivät kovasti rinteille menoa, sillä ne ovat ihmistä pelkäämättömien mustakarhujen elinaluetta ja kesäisin läpipääsemättömän bambumetsikön peittämät. Talvella bambut kuitenkin jäävät hangen alle, joten reittejä voidaan tehdä sinnekin. Radoista tulee aika haastavat.
Paikallisen talon katolla nököttänyt lumikelkka kertoi kisojen suurimmasta uhasta.
– Kauhuskenaario on se, että lunta on liikaakin. Pari talvea sitten paikalla oli kolmimetriset hanget. Silloin katolla olevalle kelkalle tulee käyttöä.
– Tilanne selviää vasta, kun kone laskeutuu helmikuun lopussa kentälle.
Nelihenkiseen asiantuntijaryhmään huipputason kilpailijan näkökulmaa tuo Myllärisen poika Antti Myllärinen, joka junioriaikoinaan menestyi hiihtosuunnistuksen nuorten MM-kisoissa ja rohmusi nuorten SM-mitaleja.
Kansainvälinen suunnistusliitto myönsi hiihtosuunnistuskisat Japanille uuden aluevaltauksen tekemiseksi. Lajikulttuuri on maassa vielä erittäin ohutta.
– Japanissa on ehkä 30-40 hiihtosuunnistuksen harrastajaa. He eivät ole tottuneet arvokilpailujen rakentamiseen.
– Pitää muistaa, että me mennään auttamaan järjestäjiä heidän ehdoillaan. Kisat ovat Japanin, ei Suomen.
Tänä vuonna viisikymppisten kerhoon liittynyt Myllärinen kävi ensimmäisen kerran iltarasteilla 12-vuotiaana. Suunnistuksesta tuli elämäntapa, joka vetää metsään yhä uudestaan ja uudestaan.
– Suunnistajana et ole ikinä valmis, mikä tuo nöyryyttä. Fyysisen ja henkisen kunnon täytyy olla tasapainossa. Mieluiten niin, että pää on pikkuisen jalkoja edellä.
– Enää en suunnista kilpailumielessä. Kuntourheilijana metsässä ehtii pikkuisen nauttiakin.
Hiihtosuunnistuksen asema Suomessa on heikentynyt viime vuosien leutojen talvien myötä.
– Suunnistuksen valta-alue on etelässä. Kyllä laji hiipuu, jos mahdollisuuksia harrastaa ei ole.
KUVATEKSTI
KAI SKYTTÄ
Japanin kohtelias mutta luja työkulttuuri teki vaikutuksen joutsenolaiseen Hannu Mylläriseen, kun suomalainen asiantuntijaryhmä kävi tutustumassa hiihtosuunnistuksen MM-kisapaikkaan maaliskuussa.