ANNE KOKKONEN
SAVITAIPALE. Tämänkertainen Tulen ja jään taidetapahtuma jätti jälkensä yleisöön. Salamavalot ja hymyt räpsyivät Olkkolanrannassa niin intensiivisesti, että pysyviä muistoja tallentui muuallekin kuin valokuva-albumeihin.
– Ihan kiva idea, kun pääsee itse tekemään ja touhuamaan tänne jäälle, savitaipalelainen Eija Peltonen arvioi.
Peltosen perhe pystytti omat jäätikkaansa tarkoitukseen varatulle ovaalin muotoiselle alueelle järjestysmiehenä toimineen isä-Jarmon avustuksella. Jenni-tytär valitsi tikkaisiin kiinnitetyt sanat yhdessä ystävänsä Miisa Rouhiaisen kanssa.
Toisessa valkoisessa lyhdyssä luki sana pimeän. Toisen lyhdyn sana oli pelko.
– Me vaan keksittiin ne sanat, Jenni ja Miisa tyytyivät kommentoimaan.
– Olisiko ollut pikkuisen totuudensiementä mukana, Eija Peltonen epäili.
PALJASTAVIA ja tunteikkaista sanapareja löytyi tikkaisiin kiinnitetyistä lyhdyistä vaikka kuinka paljon. Eniten viitattiin ystävyyteen ja rakkauteen, joissain tapauksissa mukana oli myös kaipuuta ja katkeruutta. Lumesta ja jäästä päästiin ihmeelliseen, taivaalliseen ja ihanaan lomaan.
Jotkut runoilijat etsivät aiheensa arkitodellisuudesta. Koirankeksi maistuu, totesi yksi tikaspari.
Jäätikkaitten pystyttäminen kiihtyi yhtä aikaa illan hämärtymisen myötä. Kun alussa melkein näkymättömät lyhdyt alkoivat hehkua kalpeaa valoaan, tikasvarastossakin alkoi käydä kuhina.
Jäätikastapahtuman ideoinut kuvataiteilija Claudi Casanovas saattoi katsella tyytyväisenä tilanteen kehittymistä, sillä kaikki sujui täysin ennakkosuunnitelmien mukaisesti. Entisenä teatterintekijänä Casanovas hallitsi performanssissa käytetyn ihmismateriaalin liikkeet mestarillisesti.
RINNAN jäätaidetapahtuman kanssa jatkui Savitaipaleen kaikkien aikojen kymmenes retkiluistelutapahtuma, jota säiden valtias kerrankin suosi koko sydämestään.
Perjantain koululaisluistelussa tuntunut viima tyyntyi lauantaiksi, ja pikkupakkasessa päästiin nauttimaan hetkittäin lumoavasta auringonpaisteesta.
– Hienolta tuntuu, huokaili Marja-Liisa Ojala kymmenen kilometrin luistelulenkin jälkeen.
Pääkaupunkiseudulla asuva Ojalan perhe oli toista kertaa luonnonjäällä kuluvana talvena. Viikko sitten he pääsivät kokeilemaan meren jäällä luistelemista.
– Kuolimolla jää on parempaa, Ojala arvioi.
Ojalat muistelivat osallistuneensa Savitaipaleen retkiluisteluihin edellisen kerran 11 vuotta sitten, kun tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran. Ennen mökille palaamista hekin olivat menossa pystyttämään omat jäätikkaansa.
– Hienoa, kun on saatu tällaista aikaiseksi, Ojala suitsutti.
KUVATEKSTI
PEKKA HÖLKKI
Yleisö piti tämänvuotista Tulen ja jään taidetapahtumaa jopa kaikkien aikojen parhaana.
Jyrki, Marja-Liisa, Tessa ja Tiia Ojala selviytyivät ongelmitta kymmenen kilometrin mittaisesta luistelulenkistä. Naisväen kaunoluistimetkaan eivät menoa haitanneet.