Riina Nokso-Koivisto
Lappeenranta. Vuosikymmeniä sitten Lappeenrannan lyseon oppilaat kaiversivat punatiilisen rakennuksen seiniin kolikoilla pieniä koloja. Ne ovat edelleen paikoillaan. Siitä sai nimen kirja Läpi punaisen tiilen, jossa Lyseon entiset oppilaat muistelevat opettajiaan.
Kirja julkaistiin keskiviikkona. Sen ovat koonneet Seppo Maukonen, Esko Nenonen, Seppo Ravantti ja Taito Salmi.
Kun me aikanaan halusimme pois punaisen tiilen sisästä, nyt tuntuu, että meidän ikäluokkamme haluaa kaivautua sinne takaisin, Taito Salmi sanoo.
Kirja on jatko-osa lehtori Anna Wolkoff-Nissisen muistelukirjalle, joka julkaistiin kahdeksan vuotta sitten. Työryhmän mukaan tarinoita oli vaikeampi hankkia kuin Ana-kirjaan, mutta lopulta materiaalia löytyi 250-sivuiseen kirjaan aivan tarpeeksi.
Hienoa mielestämme on, että nyt kirjassa eivät ole esillä vain päällepäsmärit, vaan myös maan hiljaiset. Monet tunnolliset, ahkerat ja pätevät opettajat, jotka ovat jääneet sekä työyhteisössä että oppilaiden muistoissa värikkäämpien kollegojensa varjoon, Salmi sanoo.
Yksi tuoreen kirjan originelleimmista opettajista on majuri K.A. Heinämaa, josta Seppo Ravantilla on henkilökohtaisia muistoja.
Majuri esitteli itsensä Lappeenrannan parhaiten pukeutuvaksi herrasmieheksi ja luetteli pukujensa ja kenkiensä määrän. Toki hän esiintyikin aina puvussa, mutta vyötäröllä, paidan päällä saattoi esimerkiksi näkyä parikymmenen sentin suikale beessejä alushousuja.
Majuri oli osallistunut vapaus-, talvi- ja jatkosotaan ja haavoittunut useasti. Sodan jälkeen hän opiskeli teologian kandidaatiksi ja opetti uskonnon lisäksi psykologiaa.
Majurin käytöksessä kuvastui selkeästi sotilaallinen täsmällisyys ja tilanteen hallinta, Ravantti kertoo.
Kun rehtori Matti Strengell käytti aamunavauksen yhteydessä pitkän puheenvuoron, majuri Heinämaa pisti aikataulun kuntoon toimittaessaan jokapäiväisen rukouksen.
Hän lausui: Rukoilkaamme. Isä meidän joka olet taivaassa ja niin edelleen. Aamen. Siinä samassa hän poistui vauhdilla omaan luokkaansa, Ravantti nauraa.
Psykologian tunnilla havaintoesimerkit löytyivät tietenkin sotilaselämästä. Kun käsiteltiin makuaistin adaptaatiota, esimerkkinä olivat venäläisiltä sotasaaliina saadut säilykkeet. Majuri kuvaili, kuinka ne olivat hyvin ryyditettyjä, mutta kuinka niiden makuun tottui aikaa myöden niin, että niitä pystyi jopa syömään.
Jos vaikka kirkkohistorian kokeeseen sai laitettua johonkin vastaukseen sanan ryssä, majuri antoi aina siitä plussan, Seppo Maukonen sanoo.
Kun 60-luvun alkupuolella yksi luokka suunnitteli luokkaretkeä Leningradiin, majurilla oli asiasta selkeä mielipide:
Minä sanon teille, että ainut oikea tapa katsella ryssää on katsella kiväärinjyvän takaa.
Kirja käsittelee laajaa ajanjaksoa, sillä Lyseon entinen rehtori Matti Strengell muistelee teoksessa myös omaa oppilasaikaansa 3040-luvuilla. Kirjoitusten pääpaino on 5060-luvun tapahtumissa.