SARI PULLINEN
IMATRA. Tamperelainen free lance -harpisti Liisa Honkanen saapuu tiistaina puoliltapäivin Imatran Karelia-salille. Häntä tarvitaan iltapäivällä Lappeenrannan kaupunginorkesterin vahvistuksena Merikannon lauluissa.
Harpisteille ei ole paljon paikkoja auki, joten Honkanen reissaa ympäri maata. Keskiviikkona hän jo lähti Imatralta eteenpäin.
Orkesteri äänittää tällä viikolla ensimmäisen levynsä Imatran kulttuurikeskuksessa.
Tämä on ollut erittäin vaikeaa. Samalla kuitenkin huomaamme, että mehän osaamme. Kun punainen valo ensi kertaa syttyy ja soitto katkeaa, järkytys on suuri. Kun siihen tottuu, rupeaa kohta jo nauttimaan siitä, kapellimestari Tibor Bogányi kuvailee.
Paineen ymmärtää nähdessään, kuinka Editroomin äänittäjät ja levyn tuottajat Viive ja Enno Mäemets ohjaavat soittoa kuulokkeet korvillaan, toisella edessään äänityslaitteet, toisella nuotit.
Tänään on uusi kvaliteetti verrattuna eiliseen, Viive Mäemets kommentoi Bogányille mikrofonin kautta.
Klarinetit ja viulut eivät soi yhteen. Kerran vielä, seuratkaa yhteissoittoa! Kahdeksan tahtia lopusta!
Salin ovet on suljettu, kulttuuritalon aulassa on kyltti, jossa pyydetään hiljaisuutta äänityksen vuoksi. Orkesterin työskentelyä voi seurata monitorista.
Huilisti Aino Vesala huokaa, että tarkkaa on.
Jos joutuu soittamaan liikaa samaa kohtaa uudestaan ja uudestaan, jälki ei enää loppujen lopuksi parane, Vesala arvioi.
Mutta opettavaista tämä on ja tekee hyvää orkesterille.
Pitkän linjan fagotisti, imatralainen Matti Syrjälä ottaa lunkisti.
Tarkkaa kontrollia koko ajan. Nauhoitettaessa voi hakea jotain erilaista sävyä kuin yleensä.
Sekin on Syrjälästä mukavaa, että kerrankin pääsee kesken työpäivän kotiin syömään.
Olen ylpeä siitä, että Imatralla on tällainen sali. Lappeenrannassa sali kaadettiin viime metreillä. Se oli typerä juttu.
Karelia-sali soveltuu äänittämiseen akustisesti hyvin.
Lappeenrannassa ei ole paikkaa, jossa voisi nauhoittaa. Ehkä paras olisi Lappeen kirkko, mutta sekin on melkein liian kaikuisa, Bogányi pohtii.
Orkesterin intendentti Milko Vesalainen kuvailee, kuinka Lappeenranta-salissa ilmastointi ja hissien kolinat kuuluvat. Se kaikki voisi tarttua levylle.
Levyn tekeminen maksaa Vesalaisen arvion mukaan vähintään 30 00040 000 euroa. Lappeenrannan kaupunki on varannut siihen 15 000 euroa. Sillä saa maksettua äänityksen ja soittajien tekijänoikeudet. Loput pitäisi kattaa myynnillä ja apurahoilla esimerkiksi Esittävän säveltaiteen edistämiskeskukselta.
Levynpainatusfirmoja näyttää kaatuvan yksi toisensa jälkeen. Nyt on kiikarissa saksalaisyritys, Vesalainen kertoo.
Debyyttilevyn pitäisi olla myynnissä loppuvuodesta.
Sekä Bogányi että Vesalainen puhuvat levystä orkesterin ja kaupungin käyntikorttina. Vesalainen uskoo, että musiikin asiantuntijat tietävät lappeenrantalaisorkesterin, mutta kaipaavat päivitystä orkesterin tasosta.
Ensilevyn painos on 2 000, josta osa tulee myyntiin. Mutta kuinka Lappeenrannan kaupunginorkesteri aikoo erottua levyhyllyllä kaikista muista äänitteistä?
Orkesteri ei ole konsertoinut alueen ulkopuolella ollenkaan, eikä sitä oikein tunneta. Se tulee tutuksi levyn kautta. Me teemme siitä erottuvan, Bogányi uskoo.
Hän ei vain toivo vaan vaatii, että levytyksestä tehdään jatkossa perinne. Ajatus on, että jokaisen Lappeenrannan laulukilpailun voittajan kanssa tehtäisiin levy. Ensimmäisellä levyllä solistina on mezzosopraano Tiina-Maija Koskela, joka on tuorein laulukilpailuvoittaja viime vuodelta.
KUVATEKSTI
PÄIVÄ HEISKANEN
Tibor Bogányi haluaa tehdä orkesteristaan tunnetun levyn avulla.
Äänittäminen vaatii orkesterilta pikkutarkkuutta ja paineensietoa.
Äänittäjät Viive (takana) ja Enno Mäemets ovat alallaan hyvin arvostettuja ammattilaisia.