LIISA KUKKOLA
EELIS LAJUSEN pojanpoika Emre asuu Turkissa turkkilais-suomalaisessa perheessä.
– Emre puhuu hyvää suomea, vaikka ei kuule sitä kuin isältään kotona ja isovanhemmiltaan puhelimessa, Eelis Lajunen kertoo.
– Hän käyttää kuulemma sanontaa villi kuin Viipurin silli ja sanoo aina päiväkodin portilla, että rohkea rokan syö vaikkei edes tiedä, mitä rokka on. Emre on myös kysynyt, että mikä se tupenrapina oikein on.
Jotta Emren suomi pysyisi hyvänä jatkossakin, Eelis Lajunen päätti kirjoittaa pojalle runokirjan ja kustansi sen itse.
Lahjan hinnaksi tuli yli 4 000 euroa, mutta sen verran kiinnostusta kirja on ilman markkinointiakin herättänyt, että Lajunen on joutunut ottamaan kirjasta toisen painoksen. Yhteensä kirjaa on myyty vajaat 500 kappaletta, ja Lajunen on saanut sijoittamansa eurot takaisin.
– Onneksi en hommaan ryhtyessäni tiennyt, että suurin virhe on kirjoittaa runoja lapsille. Ne eivät kuulemma myy.
Viipurilaisella sillillä ei Lajusen runokirjassa Ketun kauppa ole omaa runoa. Lausahduksen Emre-pojanpoika on oppinut isältään Timo Lajuselta, joka on oppinut sen omalta isältään Eelis Lajuselta.
Ketun kaupassa on paljon eläinrunoja, Emren suosikkirunoksi on noussut kuitenkin Väsynyt linja-auto.
– Kaikissa runoissa on pieni tarina, ja yritin pitää huolta, että runoissa on hyvää suomea ja tietenkin loppusoinnut.
Eelis Lajunen on eläkkeellä oleva merivoimien kapteeniluutnantti. Armeijaan ja maailmalle hän lähti aikoinaan Lappeenrannasta, syntynyt hän on Taipalsaaren Merenlahdella.
– Kirjat ja lukeminen ovat kiinnostaneet minua ihan lapsesta asti. Lappeenrannassa tuli koulupoikana kirjastosta haettua monet kirjat.
Jäätyään eläkkeelle merivoimista Lajunen meni töihin Helsingin kaupunginteatteriin vetämään kierroksia teatterin kulissien taakse.
– Kierroksilla opin, ettei lapsen mielikuvitus tunne rajoja. Niinpä Ketun kaupassakin käki menettää muistinsa ja eläimet hyppäävät laskuvarjolla, Lajunen sanoo.
Ketun kauppaa on lainattavissa ainakin Lappeenrannan pääkirjastosta.