Sädehoitoja ja siveltimenvetoja

Hannele Ahon ja Tuulia Iso-Tryykärin opinnäyte ripustuu pysyvästi Etelä-Karjalan keskussairaalan syöpähoitohuoneen kattoon.

PETTERI VÄRTÖ

OSASTONYLIFYYSIKKO Jari Vanhanen seisoo keskellä Etelä-Karjalan keskussairaalan uutta syöpähoitoyksikköä. Sädehoitolaite on peitetty pressulla, rakennusmiehet kantavat levyjä ja johtoja lojuu vielä siellä täällä. Hoidot alkavat kesäkuussa, seinät ovat jo maalissa ja kattopaneelitkin asennettu. Liki kaikki.

Sädehoitolaitteen yläpuolelta puuttuu yhdeksän paneelia. Ne odottavat kuljetusta ja lopullista kiinnitystä Imatran kuvataidekoulussa, Hannele Ahon ja Tuulia Iso-Tryykärin työhuoneessa. Taidemaalareiksi toukokuussa valmistuvat naiset saavat yhteisen ja samanaikaisesti yksityisen näyttelytilan Lappeenrantaan.

– Tavoitteena on 35 sädehoitopotilasta päivässä, kun heitä nyt on päivittäin 35–40. Hoitokerta kestää valmisteluineen 10–15 minuuttia, Vanhanen kertoo.

SÄDEHOITOHUONEET ovat perinteisesti karuja betonibunkkereita. Keskussairaalan uusi yksikkö keventää fyysisesti ja psyykkisesti rankkoja hoitoja tilan estetiikalla ja rakennesuunnittelulla. Huoneeseen voi käydä lasiovesta aiemman lyijyoven sijasta, seinät ovat kirkkaat ja hoitopöydältä saa nähdä kuvataidetta.

Ajatus taideteoksesta on Reetta Porkalta. Entinen osastonylihoitaja oli nähnyt vastaavia ideoita muualla Suomessa ja otti yhteyttä Imatralle. Sille syttyi heti.

– On hienoa, että pääsee tekemään näin isoa hommaa, Tuulia Iso-Tryykäri sanoo runsas vuosi sitten alkaneesta projektista. Teos on kooltaan 2×2 metriä.

Työtilaus oli yhtä aikaa tarkka ja vapaa. Yhdeksän pleksiä, 60×60 senttiä kappale, ja niiden taakse valolähde. Sisältötoive oli esteettinen ja yksityiskohtainen.

– Teoksessa on vaikutteita jugendista ja lasimaalauksesta, Iso-Tryykäri kertoo kukkia ja lintuja köynnöskehässä esittävästä öljyvärityöstä. Se vaati kokeiluja.

TAIDEMAALARIT lähtivät Tuulia Iso-Tryykärin mukaan nollasta. Testaamalla oppi, mikä materiaali on paras, miten maalata pleksille, miten öljyvärit toimivat.

– Ratkaistavia ongelmia oli paljon. Tekemällä tieto karttui vähitellen, kun kokemusta ei aiemmin ollut, Iso-Tryykäri kertoo. Jälkeä tutkailtiin myös komerossa.

– Työhuoneella on loisteputki, joka vastaa suurin piirtein hoitohuoneen kattoon tulevan valon sävyä. Maalausjälkeä ja värejä tutkittiin sekä työhuoneella että koulun pimeässä siivouskomerossa. Työtä on ollut mahdotonta nähdä yhtenäisenä, joten mielenkiinnolla odotamme, miltä se näyttää kokonaisena katossa.

TILAUSTYÖ on Hannele Ahon ja Tuulia Iso-Tryykärin opinnäyte Saimaan ammattikorkeakoulun kuvataideyksikössä. Se on nähtävissä vain keskussairaalan sädehoitohuoneessa. Koska kiinnitysaikataulu ei ole tiedossa, he eivät arvaa asettaa sitä esille valmistuvien opiskelijoiden näyttelyyn Imatran taidemuseoon.

– Sairaalan työn tekemistä on dokumentoitu ja sen aihetta on jatkettu teosparilla, joka tulee esille taidemuseoon, Iso-Tryykäri sanoo. Jatkokin on jo selvillä.

– Valmistuvien opiskelijoiden ryhmästä suurin osa osallistuu yhteisnäyttelyyn Kaapelitehtaalla Helsingissä ensi syksynä. Sen työt on sitten seuraava projekti.

Kirjoittaja:
Petteri Värtö