JOHANNA SJÖHOLM
LAPPEENRANTA. Märkäpukuun sonnustautuneet Essi Tulonen ja Johanna Mäkinen nousevat pintaan sameasta Saimaasta. Museoviraston tutkijat nostavat pintaan kaksi tummunutta ja limaista lankun palaa.
Palat ovat peräisin Karhusaaren hylystä, jonka mysteerin ratkomista jatkettiin Lappeenrannassa alkuviikosta.
Lappeenrantalaiset järviarkeologian harrastajat Pentti Kokki ja Ilari Vilmari löysivät hylyn viime syyskuussa.
Alkuviikon tutkimuksissa hylystä sahattiin puunäytteitä. Näytteiden avulla pyritään selvittämään alukseen käytetyn puun ikä ja kasvupaikka.
– Tämä näyttää hyvältä, siinä on varmaan 150 lustoa, Joensuun yliopistolta paikalle saapunut tutkija Pentti Zetterberg sanoo.
Puun lustot eli vuosirenkaat ovat iän määrittämisen kannalta avainasemassa. Mitä enemmän lustoja, sen todennäköisemmin analyysi onnistuu.
Museoviraston tutkijat sukelsivat hylystä ensimmäiset näytteet tiistaina. Ikäanalyysista vastaava Zetterberg kelpuutti niistä tutkimukseen kuitenkin vain kuusi, koska lopuissa oli liian vähän lustoja näkyvillä.
Tavoitteena oli saada kymmenkunta puunäytettä, joten kappaleita sukellettiin lisää keskiviikkona.
Keskiviikkona nostettuja näytteitä Zetterberg piti erinomaisina.
– Puun pinta on jonkin verran syöpynyt, mutta sillä ei ole suurta väliä.
Sukellukset sujuivat suunnitelmien mukaan. Näytteiden ottamisen lisäksi tutkijat kuvasivat hylkyä videokameralla.
Tulosen ja Mäkisen lisäksi näytteiden nostoon osallistui työmestari Pekka Paanasalo Museovirastosta.
Pientä haastetta operaatioon toi keskiviikkona järvellä puhaltanut kova tuuli.
Hylky on noin kuuden metrin syvyydessä Karhusaaren edustalla. Näkyvyys järvessä on suhteellisen heikko, ja näytepalojen sahaaminen nostatti pohjasta mutaa entisestään.
– Tämä on tosi raskasta, kertoo Mäkinen noustuaan pintaan.
– Happitankki alkoi lopussa olla jo tyhjä, ja sahatessa jouduin koko ajan tappelemaan, etten nousisi pintaan, Tulonen jatkaa.
Näytteistä saatiin jo keskiviikkona selville, että alus on rakennettu havupuusta. Tarkempi laji selviää mikroskooppitutkimuksissa.
– Muuten hylky säilyi yhtä salaperäisenä kuin tähänkin asti. Alustyyppiä ei saatu selville, kertoo Tulonen.
Tulosen mukaan alus on joko proomu tai harvinaisempi purjelotja. Hylky on noin 21,5 metriä pitkä ja 5,5 metriä leveä.
Zetterberg vei puunäytteet keskiviikkona mukanaan Joensuun yliopistolle. Puupalojen lustorakenne mitataan mikroskoopilla.
– Mittauksesta saatua kasvuvaihtelusarjaa verrataan käytössämme oleviin lustokalentereihin. Kalentereiden avulla saamme tietää, milloin aluksen rakentamiseen käytetyt puut ovat kuolleet ja mistäpäin ne ovat peräisin, Zetterberg kertoo.
Museovirasto on aiemmin arvioinut, että Karhusaaren hylky on maannut järvessä 1800-luvulta asti.
– Lustoanalyysi toivottavasti tarkentaa aluksen ikää ja kertoo, onko puu kasvanut edes Suomessa, Tulonen sanoo.
Analyysin valmistumiseen kuluu noin puoli vuotta.
Tutkimus kustantaa noin kaksituhatta euroa, ja sen maksavat Museovirasto, Lappeenrannan kaupunki ja Etelä-Karjalan museo.
Lappeenrannan Linnoitusniemen edustalta on löydetty useampi vanha hylky.
– Toiveenamme on, että hylyistä voisi tehdä opastaulun Linnoitukselle, kertoo lappeenrantalainen järviarkeologian harrastaja, hylkytutkimuksissa auttanut Kari Lappalainen.