Silloin Marja Kauppia kiukutti. Oli kesä 1998 ja Kaupin matonpesu oli tyssännyt Huhtiniemessä rankkasateeseen. Likoamassa ollutta mattoa nostaessaan Kauppi huomasi sen olevan täynnä sitä itseään.
Paineella viemäristöstä noussut vesi oli pullauttanut korkin pois altaasta, täyttänyt sen ja valunut sitten pois. Veden mukana tuli muutakin.
Matto oli paskassa, samaa tavaraa olivat täynnä myös muut altaat, ja laiturin alla jätevesiliete lirisi kohti Sunisenselkää. Pien-Saimaaseen, joka on 60 000 ihmisen raakavesilähde.
Yllättynyt Kauppi ei asiasta ollut. Hän oli huolestunut Pien-Saimaan tilasta ensimmäisen kerran jo 1980-luvun lopulla, kun Suomessa velloi suuri sinileväkeskustelu. Iitissä kuoli lehmiä, jotka olivat juoneet leväistä vettä. Kouvolassa työskenneelle limnologille selvisi, että sinilevä kukkii myös Pien-Saimaalla.
– Biomassa oli täällä iso ja se aiheutti hajuongelmiakin vesilaitoksella. Sinilevähän haisee kellarimaisen ummehtuneelta. Silloin oikeastaan ensimmäistä kertaa tosissani huolestuin, Kauppi muistelee.
Vuosi oli 1987, ja huolen jakoivat muutkin. Saimaan vesiensuojeluyhdistys selvitti Pien-Saimaan tilaa tarkemmin, ja selvitys kertoo karua kieltä. Hulevedet muodostivat 16 prosenttia läntisen alueen fosforikuormituksesta.
Hätä oli suuri ja apua haettiin valtiolta. Viime päivinä varsinkin Lappeenrannan virkamiesten huulilta kuultu ”kansallinen hanke” oli varmasti käytetty termi kaksikymmentä vuotta sitten, kun Pien-Saimaata lobattiin vesipiirille vesiensuojelun painopistealueeksi.
Pien-Saimaa täytti mallikelpoisesti yhden olennaisen kriteerin. Vesistöalue oli hajakuormitettu. Painopistealueeksi valinta toi valtionrahat mukaan siirtoviemäreiden urakointiin. Vuoteen 1997 asti suoraan Pien-Saimaaseen lasketut Lemin ja Taipalsaaren jätevedet siirtyivät nyt pumppaamojen kautta Toikansuon kaatopaikalle.
Lappeenrannassa oli yhä hiljaista, vaikka kaupungin hulevesistä oli kannettu huolta jo kymmenen vuoden takaisessa selvityksessä. Viemäriverkosto on Lappeenrannan Vesi Oy:n omaisuutta, mutta kokonaisvastuu kaupungin vesihuollosta kuuluu tekniselle toimelle.
– Viitisentoista vuotta sitten Patrian nurkilla korjattiin viemärikaivo. Siellä sadevedet oli erotettu likavesistä vain väliseinällä ja voimakkaat sateet aiheuttivat vesien sekaantumisen. Mutta ei meille ole ilmoitettu muista vastaavista tapauksista. Kyllä me korjaamme, jos jossakin on vikaa, toteaa tekninen johtaja Ensio Koikkalainen.
Kauppi herätteli keskustelua uudelleen mattonsa likakylvyn jälkeen.
– Vesilaitokselle soitettuani he käskivät ottaa yhteyttä Satamalaitokseen. Ja kyllä ne maksoivat sen matonpesun. Mutta sanoivat myös, että näkisit vaan, mitä siellä vedessä sateiden jälkeen ui.
Kauppi suivaantui haisevasta matostaan siinä määrin, että kirjoitti asiasta yleisönosastolle. Kävi ilmi, että hän ei ollut yksin ongelmansa kanssa. Sunisenselällä oli uinut paskaa ennenkin.
Lappeenrannan kaupungin ympäristöjohtaja Ilkka Räsänen muistelee, että veden laadusta oltiin huolissaan jo 1990-luvun alussa. Kunnat sopivat keskenään, että Pien-Saimaan tilaa seurataan entistä tarkemmin.
Vuonna 2001 valmistui ympäristötoimen teettämä Sunisenselän suojelusuunnitelma, jossa käytiin läpi useita vesistön kuormittajia: muun muassa teollisuus, pumppaamot, tieliikenne, veneliikenne, suojavyöhykkeet, matonpesu ja hulevedet.
Suojelusuunnitelman mukaan ”on tärkeää vähentää kuormitusta Sunisenlahteen riittävän ajoissa”. Alueella oli havaittavissa lievää rehevöitymistä.
Selvityksen jälkeen valuma-alueen asukkaat saivat ympäristötoimelta kirjeen, jossa kehotettiin muun muassa välttämään autojen pesua kadulla, pesemään matot maalla ja huolehtimaan, ettei jätevettä pääse Sunisenlahteen.
Räsäsen mukaan suojelusuunnitelmaan on palattu aika ajoin. 2000-luvun alussa sen toteuttaminen ei kuitenkaan onnistunut.
– Ajankohta oli sellainen, että oli tosi paljon kaikkea, esimerkiksi Huhmarniemen kunnostushanke ja Kaukaan jätevesivuoto. Meillä ei todellakaan ollut resursseja viedä tätä silloin eteenpäin, Räsänen selittää.
Sunisenlahden suojelusuunnitelmassa todettiin kahdeksan vuotta sitten, että ”hulevesitutkimuksen jatkaminen on tärkeää”. Sittemmin ympäristötoimi on ollut useasti yhteydessä kaupungin vesiyhtiöön, koska havaintoja ja ilmoituksia jätevesien mahdollisesta purkautumisesta vesistöön on tullut.
– Vesiyhtiö on tehnyt näinä vuosina kunnostustoimenpiteitä. Useimmiten emme ole saaneet selkeää vastausta, mistä ongelmat ovat johtuneet.
Hetkinen. Ympäristötoimen ilmoitukset jätevesien purkautumisesta eivät selvästikään ole kiirineet teknisen toimen korviin. Lappeenrannan Vesi Oy:n toimitusjohtaja Kirsi Niinimäki, onko verkostosta tullut häiriöilmoituksia?
– Ne, ketkä ovat olleet paikalla, heillä ei ole mielikuvaa tällaisista yhteydenotoista. Mutta minulle on kerrottu, että meihin päin on oltu yhteydessä. Suunnittelupäällikkö on sanonut, että häneen ei ole oltu yhteydessä.
Sekä ympäristötoimen että Pien-Saimaan kunnostuksen esiselvitysprojekti PISA:n tutkimuksissa Sunisenselän ojista on todettu valuvan Pien-Saimaaseen ulostesaastutusta ilmentäviä bakteereita. Kolibakteereissa pitoisuudet ovat rankkoja, desilitrassa yli 17 000 bakteeria, kun uimaveden suurin sallittu raja on 1 000.
Lappeenrannan Vesi Oy:n suunnittelupäällikön Arvi Seppäsen mukaan hulevesien merkitys on pienempi kuin julkisuudessa on annettu ymmärtää. Elokuun alun jätevesivuodon kaltaiset rankkasateiden aiheuttamat ryöpsähdykset ovat Seppäsen mukaan marginaalinen ilmiö.
– Meillä on siitä eri käsitys. En väitä, etteikö se olisi pisara meressä.
Vesilaitoksen näkemyksen mukaan ylivuototilanteet liittyvät harvinaisiin rankkasateisiin, jotka huuhtovat lähinnä kantakaupungin sadevesiviemäreihin kaduilla olevat koirankakat.
– Minun mielestä on ihan selvä, että muualtakin kuin pumppaamoiden kohdasta vesistöön pääsee käsittelemätöntä jätevettä. Mutta se, millainen sade tämän tilanteen käynnistää, on arvoitus. Missään sadetilanteessahan sitä ei pitäisi sinne päästä, sanoo Marja Kauppi.
PISA olisi pitänyt käynnistää jo 1980-luvun lopussa. Sitä mieltä on Saimaan vesiensuojeluyhdistyksen toiminnanjohtaja, limnologi Pena Saukkonen.
Esimerkiksi hulevesien tai ojavesien vaikutuksia ei ole koskaan tutkittu kattavasti. Vedenlaatutietoutta kunnat alkoivat kerätä jo vuonna 1987. Siitä ei ole epäilystä, että Pien-Saimaa voi huonosti. 2000-luvulla sameneminen on kiihtynyt. Entä sitten?
Saukkosen mukaan sopassa on mukana niin monta kuormittajaa, ettei kukaan ole yksin vastuussa.
– Ei auta, vaikka hulevesiä ei menisi Saimaaseen ollenkaan, jos muut kuormittajat jatkavat. Pahimmassa tapauksessa voisi olla, ettei meillä olisi edes tietoutta asiasta, Saukkonen huokaa.
Skinnarilassa kesäpaikan omistava Juhani Talvela ja muut rantojen asukkaat perustivat Pien-Saimaan suojeluyhdistyksen vuonna 2003.
– Ei kansalaisjärjestö voi varsinaisesti toteuttaa hankkeita, sillä meillä ei ole tarvittavaa aikaa ja asiantuntemusta. Mutta voimme tuoda poliittista tahtoa.
Kesällä 2007 yhdistys lähetti kirjeen. Sen saivat Pien-Saimaan kuntien ympäristötoimet ja Kaakkois-Suomen ympäristökeskus. Kirjeessä yhdistys vetosi viranomaisiin, jotta Pien-Saimaan kuormitusta vähennettäisiin.
Mitään ei tapahtunut, eikä vastausta kuulunut. Kesällä 2008 yhdistys lähetti uuden kirjeen. Syksyllä kunnat ja ympäristökeskus sopivat keskenään PISA:sta. Pien-Saimaan suojeluyhdistys kutsuttiin mukaan ja projekti käynnistyi keväällä 2009.
– Se ei saa jäädä esiselvitysprojektiksi. Hanke ei saa unohtua ensi talvena, jos levä ei kukikaan, ja kun kuntien talous on kuralla.
KUVATEKSTI
ES-ARKISTO/KAROLIINA PAATOS
Joona ja Jesse Vehmasvaara pulikoivat Saimaassa Myllysaaren edustalla vuoden 2006 elokuussa.v 2000-luvulla Pien-Saimaan veden sameneminen on kiihtynyt.