Imatran esirippu ei viittaa kommunisteihin

Kirjava vaihtui tuttuun punaiseen Lappeenrannassa.

Mitä! Teatteri Imatran esirippu on vihreä. Monen mielestä esiripun oikea väri on punainen.

Imatran teatterin esiripun vihreyteen vaikuttivat aikoinaan monet syyt. Valtakunnallisesti tunnettu sisustusarkkitehti Yrjö Kukkapuro suunnitteli teatterin 1970-luvun alussa. Punainen olisi kertonut liikaa.

– Tummanpunainen olisi voinut viitata kommunisteihin, demareiden jäsen Kukkapuro muistelee.

Imatran teatterin talon omistaa Imatran sosialidemokraattien Imatrankosken parras -säätiö. Teatterin suunnittelun aikoihin yhdistyksen nimi oli vielä Imatran sosialidemokraattinen työväenyhdistys. Kukkapuro on itse asunut Imatralla.

Punainen ei olisi ollut muutenkaan hyvä.

– Silloin suosittiin tummia studioteattereita. Tummanpunainen ei siihen minun mielestä soveltunut.

Kukkapuro ei muutenkaan pidä suomalaisesta tummanpunaisesta.

– Kiinalaisten tummanpunainen on hieno.

Mies on suunnitellut teattereita myöhemminkin. Hänen suunnittelemissaan teattereissa Vaasassa tai Helsingissä ei ole punaista esirippua.

Kukkapuro jätti jälkeensä Imatralle vihreän esiripun lisäksi vihreät penkit ja sinertävät seinät. Nykyään penkit ovat siniset ja seinät viininpunertavat.

LAPPEENRANNAN kaupunginteatterin Jukola-salin esirippu on tummanpunainen. Lappeenrannan kaupunginteatterin näyttämöpäällikön Heikki Juvosen mukaan siitä saa valaistuksella sopivan moneen käyttöön. Se ei kuitenkaan varasta liikaa huomiota.

– Meillä oli aiemmin kirjava. Se ei sopinut kaikkiin näytelmiin.

KUVATEKSTI

MIKA STRANDÉN

Näyttämömies Veikko Harju ei tule lavalle. Esityksen aikana hän veivaa esirippua Teatteri Imatrassa.

Ei käyttöpakkoa

Esiripun tarkoitus on alun perin kaiketi ollut teatterin jakaminen näyttämöön ja katsomoon sekä kulissivaihtojen peittäminen.

Sitä voidaan käyttää esityksen alussa, esityksen kestäessä, väliajan merkiksi, esityksen jatkumisen merkiksi ja esityksen loppumiseksi.

Lappeenrannan kaupunginteatterin Kolme sisarta -näytelmässä sitä ei käytetä lainkaan.

Lähteet: Teatterimuseo ja Lappeenrannan kaupunginteatterin näyttämöpäällikkö Heikki Juvonen.

Kirjoittaja:
Teemu Saintula