LIISA KUKKOLA
LAPPEENRANTA. Lappeenrannan musiikkiopiston uusi rehtori Hannele Piippo-Fair toivoisi vuorokaudessa olevan – jos ei nyt 48 – niin ainakin 36 tuntia.
– Niillä ylimääräisillä tunneilla olisi kovasti käyttöä, kun yritän kuroa kiinni sitä aikaa, joka Lappeenrannan musiikkiopistossa on toimittu ennen minua. Musiikkiopistoon ulkopuolelta tulleena en tunne vielä kaikkia paikan käytäntöjä, Piippo-Fair sanoo.
– Kun vielä haluaisin toimintatapojeni olevan mahdollisimman avoimia ja olevani valmiina kuuntelemaan erilaisia mielipiteitä, pöydälle kertyy erilaisia palikoita aika lailla. Sillä ylimääräisellä ajalla niiden järjestäminen onnistuisi paremmin kuin 24 tunnilla.
Ulkopuolelta tullut saa kiinni uudesta työympäristöstä ennen pitkää. Mutta samaan aikaan on mietittävänä monta sisällölistä asiaa. Valtion tukea nauttivat musiikkiopistotkaan eivät voi jäädä laakereille lepäämään ja olemaan välittämättä maailmasta ympärillään.
– Musiikkiopistojen hartioilla on pitkä historiallinen perinne. Ei vain musiikkiopistojen oma vaan klassisen musiikin pitkä ja velvoittavakin historia.
Miten yhdistää 400 vuotta vanha Bachin musiikki sekä tekstiviesteillä ja netissä operoiva nuori toisiinsa, on Piippo-Fairin mukaan iso haaste kaikissa musiikkiopistoissa.
– Nuori tulee musiikkiopistoon silmät innosta loistaen: hän haluaa oppia soittamaan. Miten innostaa hänet musiikkiin, joka ei nuoren arkipäivässä juuri muuten kuulu ja opettaa niin että hänen silmänsä loistavat innosta myös pois lähtiessä, Piippo-Fair sanoo.
Osittain vastaus saattaa uuden rehtorin mukaan löytyä uudesta teknologiasta ja sosiaalisesta nettiviestinnästä.
– Musiikin perusteita voisi opettaa tietokoneilla, ja You Tubesta löytyy valtava määrä musiikkia. Uusi teknologia ja uudet muodot eivät tietenkään ratkaise kaikkea, mutta ne voisivat olla kontaktipintana opettajan ja oppilaan välillä.
Musiikkiopistolla on suurten opetusryhmien sijaan tarjota yksilöllistä opetusta.
– Opettajan ja oppilaan välisen kohtaamisen voi minusta ajatella olevan jotain hyvin poikkeavaa tässä ajassa. Nuoret opiskelevat ja harrastavat koko ajan suurissa ryhmissä, musiikkiopistolla on tarjota todelliseksi vastapainoksi suvantohetkiä nuoren arkeen.
Viikoittainen tapaaminen opettajan kanssa saattaa muodostua nuorelle myös henkireiäksi ja harvinaiseksi, vakaaksi aikuiskontaktiksi hektisessä maailmassa.
– Paljon riippuu tietenkin opettajan persoonasta ja siitä, kuinka opettaja ja oppilas kohtaavat. Voi tietysti käydä niinkin, etteivät he oikeastaan kohtaa, ja tunti on vain teknistä soittamisen harjoittelemista.
Piippo-Fairin mukaan musiikkiopisto kuuluu kaikille.
– Lause pitää sisällään sen, että musiikkiopiston voi kuulla korvillaan, mutta myös sen, että musiikkiopisto on kaikkien.
– Siksi pitää näkyä ja kuulua siinä ympäristössä, jossa musiikkiopisto toimii. Jos ihmiset eivät tule musiikkiopistolle, musiikkiopiston pitää mennä sinne, missä ihmiset ovat: soittamaan kauppakeskuksiin, päiväkoteihin, palvelutaloihin. Näyttämään oma merkityksensä.
Tiistaina 24.11. musiikkiopisto oli Lappeenranta-salissa musiikkiluokkien järjestämässä lastenkonsertissa, joka esitteli näiden toimijoiden yhteistyötä.
– Ei musiikkiopistokaan pysty tuudittautumaan ajatukseen, että halukkaita pyrkijöitä riittää aina ja joka tapauksessa. Ikäluokat pienenevät koko ajan, ja musiikkiopisto joutuu kilpailemaan muiden harrastusten kanssa nuorten ajasta.
Tulevaisuudessa musiikkiopistot saattavatkin Piippo-Fairin mukaan kääntää katsettaan ikäluokkiin, joiden pieneneminen ei ole uhka länsimaissa.
– Muskariopettaja saattaa pitää tuntinsa palvelutalossa, jonka asukkaat ovat tarpeeksi hyvinvoivia ottaakseen osaa laulu- ja soittotuntiin. Musiikki on tietenkin sellaista, joka sopii heille.
KUVATEKSTI
PÄIVÄ HEISKANEN
Hannele Piippo-Fairin kotiutuminen Lappeenrantaan on sujunut hyvin. Satakuntalaisesta Kankaanpäästä Itä-Suomeen muuttanut ihmettelee ihmisten alttiutta ajautua puhumaan ventovieraankin kanssa.