Lisänäytöksiä on luvassa vielä huhti-toukokuussa, jahka yksi näyttelijöistä käy synnyttämässä ja kaupunginteatterilta saadaan esitystila vuokrattua.
LAPPEENRANTA. Vapaaehtoisesti teatteriin lähtenyt nelikymppinen mies ei ole satuolento. Susanna Kaupin ja Minna Mänttärin kirjoittama kitkeränsuloinen rakkauden tunnustus synnyin- ja kotikaupungilleen Lappeenrannalle Vetyä perkele on todistanut, että lappeenrantalainen mieskin lähtee teatteriin, jos siellä on häntä kiinnostava esitys.
– Aika pyörryksissä olemme edelleen saamastamme suosiosta. Kiitostekstaria on tullut ja kadulla ovat ihmiset pysäyttäneet ja kiitelleet, Minna Mänttäri kertoo.
– Hämmentävää, hyvin hämmentävää tämä ensi-illan jälkeinen aika on ollut. Joku oli valitellut – tosin ei minulle – että mites siitä niin hyvästä vedystä niin rumasti oli sanottu. Minulle asti on kiirinyt vain hyvää palautetta, Susanna Kauppi jatkaa.
Monessa palautteessa toistuu sama asia: ihana nähdä esitys, kun todella tietää ja tuntee mistä siinä puhutaan.
– Näyttää siltä, että mitä henkilökohtaisemmista asioista on kirjoittanut, sitä useammalle asia on tuttu. Moni sanoo, että just tällee miekii olen tän asian ajatellu, Mänttäri pohtii.
– Kun on rehellisesti kirjoittanut omista havainnoistaan, huomaa että muutkin ovat nähneet asian ihan samalla tavalla. Kyllähän kaikki tietävät, mikä tässä kaupungissa mättää, mutta kun asioista aletaan puhua julkisesti, niistä ei jostain syystä enää puhutakaan niiden oikeille nimillä, Kauppi sanoo.
– Ehkä tässä kaupungissa ei ole pitkään aikaan sanottu asioita suoraan, hän jatkaa.
Kauppi ja Mänttäri varoittelivat etukäteen esityksen kiroilusta ja pyysivät herkimpiä jäämään kotiin sen sijaan että olisivat tulleet teatterikatsomoon pahoittamaan mieltänsä.
– Pari palautetta on tullut rumasta kielestä. Toisaalta asian voi ajatella, että pääasia että ihmiset reagoivat, jos he eivät sanoisi mitään, juttu ei olisi koskettanut heitä millään tavalla.
Lappeenranta ei näyttäydy Vetyä perkeleen tekstikatkelmissa turistioppaiden kaupunkina kiiltävine kuvineen ja mainostoimistoteksteineen. Kauppi ei halunnut mukaan mitään hampaatonta mukulakivikatu- ja lehmustenkaupunkihymistelyä.
– Ehkä osa suosiosta selittyy sillä, että nyt ei ole joku ulkopuolinen tullut kertomaan ja näyttämään meille, minkälaisia me olemme tai meidän oletetaan olevan vaan me teemme sen itse, Mänttäri sanoo.
– Se on vähän niin kuin aviomiehenkin arvostelemisen kanssa: itse saa haukkua, mutta muut eivät, Kauppi lisää.
Ensin Vetyä perkelettä piti esittää joulukuussa 2009 ja tammikuussa 2010 yhteensä yhdeksän kertaa. Näiden esitysten liput myytiin loppuun heti ensi-illan jälkeen alkaneella viikolla.
Sitten Kesy sai esitykselleen viisi lisäesitystä Veeran kammarista helmikuuksi. Niidenkin liput on nyt myyty loppuun.
– Kovasti meillä olisi intoa jatkaa helmikuunkin jälkeen. Käymme parhaillaan kaupunginteatterin kanssa neuvotteluja lisäesityksistä huhti-toukokuulle, Kauppi kertoo.
Yksi ryhmän näyttelijöistä, Mirkka Toivonen, synnyttää maaliskuussa.
– Ainakin sen aikaa pitää odottaa lisäesityksien aloittamista, että hän pääsee taas jaloilleen. Susannahan voisi tietysti ohjaajana paikata Mirkan roolit, mutta toisaalta haluaisimme tehdä tämän juuri tällä ryhmällä, Mänttäri kertoo.
Kesy ei ole käyttänyt yhtään euroa Vetyä perkeleen markkinointiin – ei edes lisäesityksistä kertomiseen. Silti ihmiset ovat osanneet kysyä lippuja.
– Hyvät arvostelut sai varauspuhelimen heti ensi-illan jälkeen soimaan, ja puskaradio on toiminut hyvin, Mänttäri kertoo.
– Eikä edes harmita, että pääsylippu on vain kympin. Asian voi ajatella niin, että tämä on sellainen lama-ajan teatterilipun hinta, eikä ainakaan siitä jää kenenkään teatteriin lähteminen kiinni, hän jatkaa.
Mika Strandén
Minna Mänttäri ja Susanna Kauppi eivät ehkä uskalla koskaan kirjoittaa Vetyä perkele -esitykselle kakkososaa, koska suositulle esitykselle tehdyt kakkososat usein floppaavat. Lappeenranta-aiheet eivät kuitenkaan tyhjentyneet vielä Veeran kammarin esitykseen. Naiset ovat otettuja siitä, kuinka hyvin lappeenrantalaiset uskaltavat ja ovat valmiita nauramaan itselleen.
Kyllähän kaikki tietävät, mikä tässä kaupungissa mättää, mutta kun asioista aletaan puhua julkisesti, niistä ei enää puhutakaan niiden oikeilla nimillä.
Susanna Kauppi
Nyt ei ole joku ulkopuolinen tullut kertomaan ja näyttämään meille, minkälaisia me olemme tai meidän oletetaan olevan vaan me teemme sen itse.
Minna Mänttäri
Jos näin hyvää progea on tarjolla omassa kotikaupungissa, niin olis synti jättää nautinto vaan yhteen kertaan. Täähän on ihan niin kun sikahyvän kirjan tai leffan kanssa; eka kerta menee hurmiossa, ja jää jälkinälkä ja huoli sille, että huomasinko varmaan kaikki nyanssit siinä hurmioni keskellä. Ahmiminen kun ei jätä jälkimaulle yleensä tilaa.
Katariina Santanen, joka menee tammikuussa katsomaan Vetyä perkeleen uudestaan.