LAPPEENRANTA. Pieni kappale lappeenrantalaista yritysmaailmaa siirtyi historiaan vuodenvaihteessa. Lappeenrannan pitkäaikaisin ompeluyrittäjä Sirpa Nikku lopetti Mar-Lee -ompelimonsa yli 40 vuoden toiminnan jälkeen
Murehtimaan jäi uskollinen ja pitkäaikainen asiakaskunta, jonka vaatehuoliin Nikulla ei ole antaa vastausta.
Firma oli myynnissä, mutta se ei kiinnostanut. Koneet sain onneksi kaupaksi, Nikku kertoo.
Nykynuoria pelottaa Nikun arvion mukaan kova työ ja pieni palkka.
Tässä olisi ollut hyvä asiakaskunta, ja minulta olisi saanut tukea yritystoiminnan käynnistämiseen. Yhteiskuntakin auttaa aloittavaa yrittäjää, mutta riski pitää uskaltaa ottaa, Nikku sanoo.
23-VUOTIAS Nikku otti riskin perustaessaan ompelimon yhdessä ystävänsä Irma Ryynäsen kanssa 19.5.1969. Ajatus yrittäjäksi ryhtymisestä oli kytenyt takaraivossa pitkään.
Meillä oli tuki toinen toisistamme. Alkuun lähdettiin vaatimattomasti: kumpikin toi kotoaan oman pienen pöytäkoneensa, hankittiin silityslauta ja höyryrauta, ja isä rakensi pöydät.
Nikku onkin opiskelijoille puhuessaan korostanut sitä, että heti ei tarvita hienoja tiloja ja viimeistä mallia olevaa bemaria. Pienestä alusta voi lähteä kehittämään toimintaa.
Ensin pitää kuitenkin tehdä niin hyvää työtä kuin osaa ja palvella asiakkaita.
NIKUN JA Ryynäsen yhteinen taival kesti neljä vuotta, ja sen jälkeen Nikku on yrittänyt yksin. Ompelimossa oli aikoinaan myös harjoittelija ja yksi ammattitaitoinen työntekijä.
Vuonna 1975 tuli voimaan minimipalkkalaki, ja se merkitsi sitä, että vieraan työvoiman pitäminen ei enää kannattanut. Yksinyrittäjälle työntekijän palkkaaminen ei ole ollut mahdollista, ei edes uusien tukien avulla. Myöskään oppisopimuskoulutus ei olisi ollut kannattavaa.
SIRPA NIKUN vanhin asiakassuhde on 43 vuoden takaa eli siltä ajalta, kun Nikku vielä ompeli kotona.
Minulla on ollut paljon pitkäaikaisia asiakkaita, mikä on onni. On löytynyt yhteinen kieli ja asiakkaalle oma tyyli, värit, kankaat ja vaatteet.
Asiakas riisuutuu ompelimossa konkreettisesti, mutta Nikun tehtävänä on ollut löytää asiakkaan sielu.
Sirpa Nikku on tehnyt asiakkailleen kaikkea kastemekosta kuolinpaitaan ja siltä väliltä. Paljon on valmistunut peruskäyttövaatteita, arkipyhävaatteita, jakkupukuja, hameita, puseroita, leninkejä, iltapukuja ja morsiuspukuja. Nuorille Nikku on tehnyt vanhojenpäiväpukuja ja ylioppilasvaatteita.
NIKUN ammattitaito on peräisin ammattikoulun kolmivuotiselta pukuompelulinjalta, josta hän valmistui 1964. Ompeluinto on kuitenkin vanhempaa perua.
Olen syntynyt neulat, sakset ja langat käsissä. Äitini oli ompelija, ja suvussa on molemmin puolin monta käsityöihmistä. 12-vuotiaana tein ensimmäisen oman vaatteen.
ALKUVAIHEESSA ja välillä myöhemminkin Nikku on pienyrittäjänä joutunut tekemään ympäripyöreitä päiviä.
2000-luvulla en ole enää jaksanut. Lomaa olen ymmärtänyt pitää alkuvuosia lukuunottamatta. Jos ei pidä lomaa, kohta on lappu luukulla, kun ei enää jaksa mitään.
Nikku on ollut kolme vuotta osa-aikaeläkkeellä. Eläkepäivät turvaa yrittäjäeläke, jota Nikku on maksanut itselleen.
Se ei ole niin iso kuin olisin työntekijänä saanut, mutta olen laskenut, että elän sillä. Nyt on aikaa hoitaa itseään, mahdollisuus liikkua luonnossa, lenkkeillä, hiihtää ja käydä avannossa. Sieltä saa voimaa.
KUVATEKSTI
Tuuli Truhponen
Sirpa Nikun Mar-Lee-ompelimo toimi Valtakadulla samassa korttelissa kolmessa eri paikassa yli 40 vuotta. Yrittäjän työ vaihtui eläkepäiviin vuodenvaihteessa.