Categories
Artikkelit

Kilpailuvoitto ei takaa menestystä

Voitto voi olla nuorelle laulajalle jopa vahingollinen: se saattaa tuudittaa laulajan väärään uskoon omista kyvyistä ja varsinkin laulajan kypsyydestä.

LAPPEENRANNAN valtakunnallisten laulukilpailujen palauttaminen joka kolmas vuosi järjestettäviksi saattaa vaikuttaa tulevaisuudessa myös itse kilpailun että kilpailussa menestyneiden arvostukseen.

– Kilpailutahdin ja kilpailuissa voittaneiden jatkomenestyksen välillä näyttää vallitsevan selvä suhde. Mitä harvemmin kisoja, sitä enemmän valmiimpia kilpailijoita ja menestystä laulun vaativassa maailmassa, sanoo Etelä-Saimaalle laulukilpailuja vuodesta 1987 arvioinut ja kisoja vuodesta 1975 seurannut Jukka Lind sanoo.

Kahden vuoden kilpailutahti saattoi lisätä Lappeenrannassa kepillä jäätä kokeilijoiden määrää.

– Aina löytyy niitäkin, jotka kuvittelevat kilpailuissa menestymisen olevan oikotie onneen. Sellaista ei laulamisessa kuitenkaan ole olemassakaan, laulaminen vaatii pitkää fyysistä ja psyykkistä kasvua. Voitto Lappeenrannan kisoissa on vasta lupaus mahdollisuudesta ei mikään avoin pääsylippu, Lind sanoo.

Menestymisen Lappeenrannan laulukilpailussa on sanottu olevan laulajalle tärkeä portti.

– Suurin osa Lappeenrannassa menestyneistä toiminee ammatissa tavalla tai toisella, mutta on tietysti niitäkin, joita voitto ei sitten auttanutkaan. Senhetkinen hyvä laulu ei ollutkaan loppujen lopuksi tarpeeksi, Lappeenrannassa suklaata vuonna 1969 miesten sarjassa voittanut Jorma Hynninen sanoo.

– On myös niitä, jotka eivät halunneetkaan jatkaa laulamista, Hynninen tietää.

Voitto voi olla laulajalle myös jopa vahingollinen.

– Kyllä tuolla kulkee tähtisopraanoita ja tenoreita, taitaa löytyä jopa baritoneja ja bassojakin, jotka ovat tuudittautuneet voitosta saatuun menestykseen, Hynninen sanoo.

Voiton päähän kihahtamisesta ei Hynnisen mielestä välttämättä ole kysymys vaan siitä, että laulaja saattaa erehtyä luulemaan olevansa valmis.

– Joitakin tapauksia tiedän olevan, joille ei voiton jälkeen enää mene opettajan opit ja neuvot perille, Hynninen sanoo.

Laulukilpailumenestys merkitsee parhaimmillaan laulajalle töitä. Pahimmillaan liian varhain tehdyt liian vaativat työt voivat viedä laulajan äänelliseen perikatoon ja lopettaa uran lähes kokonaan.

– Mika Pohjonen esimerkiksi lauloi hyvin vuoden 2002 kilpailuissa ja osittain varmaankin sen vuoksi heti töitä Kansallisoopperasta. Hän ei kuitenkaan onnistunut niissä ollenkaan.

– Nyt olen kuullut, että Pohjonen on jälleen löytänyt itsensä laulajana oikean opettajan avustuksella ja ääni olisi paremmassa kunnossa kuin aikaisemmin, Lind sanoo.

Lappeenrannan laulukilpailu nostaa voittajien nimet muiden satojen laulajien joukosta. Se on tärkeää maassa, jossa laulajia on väkilukuun nähden paljon.

– Voi olla, että Suomessa koulutetaan liikaa laulajia. Ehkä pääsykoevaiheessa pitäisi olla tiukempi seula ja päästää vain kaikkein lahjakkaimmat koulutukseen. Tosin tiedän, kuinka vaikeaa lahjakkuuden määritteleminen on. Muistan, kuinka Sibelius-Akatemiassa pääsykokelaita arvioitaessa mielipiteet jonkun lahjakkuudesta saattoivat mennä tyystin ristiin.

Hyviä laulajia ei tule enää pelkästään Sibelius-Akatemiasta, ammattikorkeakouluissa eri paikkakunnilla opettajien tason nousun myötä, myös opiskelijoiden laulutaidot ovat parantuneet.

– Laulun opiskelijoita ja harrastajia meillä Suomessa riittää, mutta siinä vaiheessa käy kato, kun oikeasti pitäisi alkaa tehdä töitä ja nousta kansalliselta tasolta eteenpäin, Jukka Lind sanoo.

Pieni Suomi ei elätä kaikkia klassisia laulajiaan.

– Suomi on laulussa lahjakkuusviejä. Keski-Euroopassa ei ole kovin monta oopperataloa, jossa ei olisi ainakin yksi suomalainen lauluja. Harva heistä palaa Suomeen, Lind sanoo.

Ainoa varma suomalainen työllistäjä, Kansallisooppera käyttää sekä Lindin että Hynnisen mielestä liiankin pientä määrää solisteja.

– Meille mielellään hankitaan ulkomaalaisia solisteja Kansallisoopperaan, mutta aivan liian harvoin pyydetään ketään Keski-Euroopassa kiinnityksellä olevaa vierailijaksi oman maan oopperaan, Jukka Lind sanoo.

Es-arkisto/Mika Strandén

Vuoden 2010 Lappeenrannan laulukilpailuihin Jorma Hynninen ei tule paikan päälle, koska hänen oppilaitaan ei ole mukana. Hynnisen oppilaat ovat menestyneet varsin mukavasti Lappeenrannassa: vuonna 2004 miesten sarjan voitto meni Ville Rusaselle (kuvassa) ja vuonna 2002 Arttu Katajalle..

Joitakin tapauksia tiedän olevan, joille ei voiton jälkeen enää mene opettajan opit ja neuvot perille.

Jorma Hynninen

Voitto Lappeenrannan kisoissa on vasta lupaus mahdollisuudesta ei mikään avoin pääsylippu.

Jukka Lind

Supertähdet

Lappeenrannasta on noussut kaksi kansainvälisen luokan laulajatähteä: Soile Isokoski ja Karita Mattila.

Miesten sarjassa supertähtiä on vähemmän. Edelleen oivassa lauluterässä oleva Jorma Hynninen on monen mielestä miehistä kirkkain.

Tulossa tähdiksi

Naisten voittajista heti Isokosken ja Mattilan perässä tulee kriitikko Jukka Lindin mielestä vuoden 2004 naisten voittaja Tiina Penttinen (ms). Hän on ollut kiinnitettynä Chemnitzin (ent. Karl-Marx-Stadt) oopperan solistikuntaan vuodesta 2006.

Miehistä viime kilpailun (2006) voittaja Timo Riihosesta Lind odottaa vielä paljon. Hänestä povataan seuraavaa suurta suomalaista bassoa.

Kirjoittaja:
Liisa Kukkola