Riina Nokso-Koivisto
Ilman Veijo Rönkköstä taiteentutkija Minna Haveri ei ehkä väittelisi tänään tohtoriksi. Haverin väitöskirja Nykykansantaide tarkastetaan Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa.
Reilu 10 vuotta sitten näin dokumentin Rönkkösen patsaspuistosta Parikkalassa. Silloin kipinä ryhtyi itämään.
Haverin mukaan taidepiirien suhtautuminen ITE-taiteeseen on noista ajoista muuttunut huomattavasti.
Aloittaessani tutkimuksen sain ihmettelyjä, miksi valitset tuollaisen aiheen, onko se muka merkittävä. Viime aikoina kukaan ei ole enää kyseenalaistanut sitä. Kiinnostus ja arvostus taiteen rajailmiöitä kohtaan on kasvanut.
Väitös esittelee 25 erilaista ITE-taiteilijaa. He omistavat elämänsä ja elinympäristönsä taiteen tekemiselle, mutta eivät tavoittele asemaa taidemaailmassa.
ITE-taide on paljon muuta kuin itseoppineiden tekijöiden töitä, joita esitellään Kiasmassa. Omassa ympäristössään ITE-taiteella on erityinen, elämänhallinnallinen merkitys tekijälle ja lähipiirille.
VEIJO RÖNKKÖSEN patsaspuistolla on olennainen rooli Haverin väitöksessä. Rönkkönen oli Haverin mukaan monella tavoin erityinen.
Vaikka tutkijan ei pidä arvottaa kohteitaan, kyllähän Veijo oli merkittävä, jopa kansainvälisen tason taiteilija.
Haveri nostaa esimerkiksi taidekirjan Outsider Art Sourcebook, johon on listattu merkittäviä ITE-teoksia ja museoita maailmassa. Ainoana Suomesta kirjaan on valittu Rönkkösen patsaspuisto Parikkalassa.
Veijon kohteesta tekee niin erityisen se, miten puutarhanhoito ja veistäminen sulautuvat yhteen. Hänhän ei nähnyt niitä erillisinä.
Useimmiten ITE-taiteilijan ura alkaa vasta eläkkeellä tai vaikka silloin, jos ihminen menettää työkykynsä.
Veijo on tässäkin poikkeus. Hän teki ensimmäiset veistokset ja istutti ensimmäiset omenapuut jo nuorena. Ne kaikki lähtivät kasvamaan yhdessä.
Haveri on huolissaan Rönkkösen patsaspuiston tulevaisuudesta.
Monta kysymystä on punnittavana. Ratkaisevinta on omaisten tahto, mutta heidän kontolleen ei puiston hoitoa voi sysätä.
Jonkin vaikuttajatason pitäisi nyt ottaa asiakseen pohtia perusteellisesti, mikä olisi se tapa, millä puistoa ylläpidettäisiin. Padasjoella ITE-taiteilija Enni Idin museota hoitaa 4H-kerho. Loimaalla kunta ylläpitää professori Alpo Jaakolan patsaspuistoa, Haveri kertoo esimerkkeinä.
Rönkkösen patsaspuisto on kohde, joka vaatii puutarhurin, ja ilkivallan estämiseksi valvontaa. Ratkaisuilla on kiire.
KUVATEKSTI
Minna Haveri
Maahenki
Veijo Rönkkösen joogaajat esittävät häntä itseään, niin kuin taiteilijan mukaan kaikki muutkin hänen patsaistaan kokoon tai sukupuoleen katsomatta.
Ennen väitöstyötään Minna Haveri on työskennellyt kuvallisen ilmaisun lehtorina käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa.