Matti Saarela
HELSINKI. Lappeenrannassa joulukuussa vuonna 1952 syntyneen Irja Askolan valinnalla Helsingin piispaksi on suuri symbolinen merkitys.
Myös ihmisten innostus on ollut sen mukaista. Heti vaalituloksen selvittyä järjestettiin tiedotustilaisuus, joka venyi yli kolmen tunnin mittaiseksi maratoniksi. Sen jälkeen juuri valittua piispaa odottivat vielä kymmenet maakuntien toimittajien soittopyynnöt.
-Runosuoni ei ole tässä vielä ehtinyt sykkimään. Tämä on ollut melkoista median pyöritystä koko päivän. Mutta kyllä siitä runosta varmaan ilosta, innostuksesta ja myös hämmennyksestä kertovia sanoa löytyisi, Askola sanoo ja naurahtaa päälle kysymykselle, millaisen runon tuore piispa tästä hetkestä kirjoittaisi?
Askola ei ole vain ansioitunut teologi, vaan myös useita kokoelmia julkaissut runoilija ja terävä kolumnisti.
PIISPANVAALIN viimeinen ja ratkaiseva äänestys oli erittäin tasaväkinen Askolan ja Helsingin tuomiorovastin Matti Poutiaisen välillä.
-Toki olen ollut selvillä jo muutaman kuukauden ajan, että minun valintani piispaksi on mahdollista, mutta yhtä tietoinen olin siitä, että kisasta tulee tiukka, Askola sanoo ennakko-odotuksistaan vaalin suhteen.
Ainakin Askolan valinnan herättämä valtava innostus osoittaa, ettei hän ollut Helsingin piispanvaalin ainoa voittaja. Suurimman voiton korjasi varmasti Suomen evankelisluterilainen kirkko.
Askola on koko olemuksellaan uuden ajan airut. Uskonnon merkitys ei ole suinkaan Suomessakaan vähenemässä, vaan voimakkaassa kasvussa. Alati toistuvat taloudelliset ja yhteiskunnalliset mullistukset ovat vakuuttaneet taas kerran ihmiset siitä, ettei maailmaa voida pelkällä järjellä hallita, vaan toimivan ja inhimillisen yhteiskunnan rakennuspuiksi tarvitaan myös yhteisiä arvoja ja painavaa eettistä pohdintaa.
-Juuri näin, Askola vastaa kysymykseen uskonnon ja kirkon merkityksen kasvusta yhteiskunnassa.
ASKOLA valmistui Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta teologian maisteriksi pääaineenaan kirkkososiologia. Sen jälkeen hän on opiskellut Saksassa, Yhdysvalloissa ja Tansaniassa.
Askolan elämäkertatiedot antavat kuvan ihmisestä, joka on ollut ja on työlleen 110-prosenttisesti omistautunut kirkon palvelija.
Johtajana Askola mieluummin sovittelee vastakohtaisuuksia kuin korostaa niitä. Kirkollisen riitelyn kestoaiheet eivät ole ratkaisemattomia ongelmia, vaan niitä voidaan lähestyä sovittelun kautta.
-Minä toivon, että rekisteröity parisuhde voidaan jatkossa siunata kirkon tiloissa. Mutta minusta on tärkeää myös se, että ketään pappia ei pakoteta tällaista siunausta antamaan, jos hän ei itse sellaista halua antaa.
Askola sanoo kunnioittavansa myös niiden miespappien vakaumusta, jotka eivät suostu palvelemaan naispappien kanssa.
-Mutta seurakunnan virassa pitää voida toimia yhdessä toisen seurakuntapapin kanssa, oli hän mies tai nainen.
LUTHER-SÄÄTIÖN oma piispa menee kuitenkin yli Askolankin sietokyvyn.
-Minulla on sellainen käsitys, että Luther-säätiö on nyt siirtymässä pois Suomen evankelisluterilaisen kirkon piiristä. Eivät he muuten olisi valinneet omaa piispaa. Minä en ole heitä ajamassa pois, vaan heidän omat ratkaisunsa ovat viemässä siihen.
KUVATEKSTI
Lehtikuva/Markku Ulander
Lehtikuva/Heikki Saukkomaa
Lappeenrantalainen Irja Askola lähti opiskelemaan Helsingin yliopistoon teologiaa vuonna 1971. Opiskeluaikana hän toimi useana kesänä Lauritsalan seurakunnan kesäteologina ja veti muun muassa seurakunnan leirejä.
Irja Askola aloittaa uudessa virassaan syyskuun alussa, jolloin Helsingin nykyinen piispa Eero Huovinen jää eläkkeelle. Vaalituloksen selvittyä tuleva ja väistyvä piispa vaihtoivat ajatuksia teen ääressä.