Esa Vilenius
Lappeenranta. Salpalinjamuseolla on myös yksi lähes valmis kalliokuoppa linjan peruskorsulle. Siihen oli määrä rakentaa teräsbetonikorsu konekiväärille ja 20 miehelle. Se on koko linjan yleisin järeä korsunmalli. Kuopan piti olla kuusi metriä syvä. Siihen sovitettiin 9×15-metrinen rakennelma sekä sen siipimuuri.
Louhitut maat nostettiin kuopan reunalle lapioimalla kahdessa välitasossa.
Kuutostien projekti-insinööri Marja Mattinen on maanrakentamisen, louhinnan ja raskaiden rakenteiden ammattilainen.
Mattinen hahmottelee hintoja materiaaleille: 1 200 kuutiota louhintaa, 40 euroa kuutio; 4 300 neliömetriä betonin lautamuottia puutavaroineen ja raudoituksineen, 80 euroa neliö; 560 kuutiota betonia paikalle tuotuna, 850 euroa kuutio.
Nykyrakentamisessa ratkaisee pitkälle teräksen ja sementin hinta. Kuutostien rakentamisen aikana teräksen hinta on vaihdellut kymmeniä senttejä kiloa kohti. Tässä vaiheessa kustannuksissa ollaan noin 600 000 eurossa. Hinnat ovat tässä vaiheessa ilman alvia.
Paikalla oli umpimetsää. Osin puolustuslinjan rakentajia auttoivat hyvin kallioinen maaperä, joka säästi materiaaleja. Linnoitusketjusta tuli yhtenäinen.
Koko kaakkoisen Suomen halkaisi melkoinen metsäraiskio. Linjan alueelta kaadettiin puut, joista sahattiin lautaa ja lankkua. Osaksi puista rakennettiin tuettuja taisteluhautoja.
Työmaa oli perustasolla siviilijohtoinen, mutta sotilaat määrittelivät reunaehdot. Linnoitusrakennelmista oli tarkat piirustukset. Talvisodan kokemuksista Mannerheim-linjalla oli otettu opiksi.
Muotteihin ei esimerkiksi saanut käyttää vajaasärmäistä lautaa. Sementtiä ja terästä käytettiin niin paljon kuin tarvittiin mahdollisimman lujan betonin aikaansaamiseksi. Fuskua ei sallittu.
Yhden peruskorsun, niitä on kaikkiaan noin 450, hinnaksi tuli miljoona silloista markkaa. Miljoonakorsu alkoi elää sanana omaa elämäänsä. Nykyrahassa se tekee 223 000 euroa.
Salpalinja olisi nykyisin hyvin haluttu rakennusurakka. Mattinen arvioi, että siitä kilpailisi kymmenkunta suurta rakennusfirmaa, esimerkiksi Destia, Lemminkäinen ja Kesälahden Maansiirto.
Tiukan paikan tullen perusbunkkeri syntyisi kolmessa kuukaudessa. Aikoinaan sen rakentamiseen kului 6-9 kuukautta. Se olisi vielä nytkin asiallinen urakka-aika. Nykyajan rakentajilla olisi paitsi maarakennuskoneet virtaa sähkötyökaluille ja valaisimille. Vaneri helpottaisi betonimuotin tekoa.
Mattinen arvioi, ettei rakennetta voisi tehdä elementeistä, sillä saumat heikentäisivät sen lujuutta.
Nykyisin siltarakenteiden betoniin käytetään 80-200 kiloa sementtiä kuutiometriä kohti.
Bunkkereiden normi oli 425 kiloa. Betoni on kivikovaa, ja se kovettuu vielä vuosikymmeniä. Raudoitus on 18-millistä tiheään asennettua pyöröterästä.
KUVATEKSTI
Kuvat Seppo Rautiovaara
Askeleet tähystäjän torniin.
Maastoutus antoi tarvittavan, ehkä vain sekuntien mittaisen etumatkan.
Korsu oli varustettu 20 miehen pitkäänkin oleskelua varten.
Kyllä työmailla huudetaan kaivinkonetta avuksi, jos siirrettävää maata on kymmenen kuutiota.
Marja Mattinen
Salpalinja
Rakennettiin vuosina 1940-41 ja 1944.
Ulottuu kokonaisuutena Virolahdelta Savukoskelle.
Enimmillään 35?000 rakentajaa ja 2?000 muonituslottaa.
Betonisia tai kallioon louhittuja kantalinnoitteita yli 700.
Puisia linnoitteita yli 3?000 ja kiviesteitä 200 kilometriä.
Taistelu-ja yhteyshautaa noin 350, panssarikaivantoja noin 130 kilometriä.
Kokonaishinta rakentamisaikana noin 2,5 miljardia markkaa.