HANNA ROMPPAINEN
Kylämummi- ja vaaritoimintaa ollaan parhaillaan käynnistämässä Etelä-Karjalassa. Sen avulla tahdotaan kaventaa sukupolvien välistä kuilua ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Lemillä Mannerheimin lastensuojeluliitto järjestää toimintaa yhdessä Marttojen kanssa.
Saira suree sitä, että nykyään lapsuutta ei osata enää vaalia. Lasten pitäisi saada olla lapsia ja nojata aikuisten asettamiin turvallisiin rajoihin.
– Rajat on osoitus siitä, että välitetään.
Kylämummina Liisa Saira menee päiväkoteihin ja kouluihin tai sitten kutsuu lapsiryhmiä vierailulle. Suuria ohjelmanumeroita ei ole tarpeen järjestää. Kaikkein tärkeintä on ottaa syliin.
Liisa Saira on huolissaan siitä, että lapset eivät voi kovin hyvin. Aikuisilla on kiire, eikä rauhallista yhteistä aikaa ole tarpeeksi.
Sairan mukaan lasten yhteys luontoon on haurastunut. Hän tahtoo kertoa lapsille tarinoita esimerkiksi entisajan lehmänhakureissuista ja viedä heidät katsomaan eläimiä. Yhdessä lasten kanssa voi ensin istuttaa perunoita, sitten nostaa ne ja vielä keittää ne ruuaksi asti.
– On lapselle elämys nähdä, mistä ruoka oikeasti tulee.
Lapsena Saira oli mamman tyttö. Yhdeksänlapsinen perhe asui Luumäellä maalaistalossa, jossa hoidettiin myös puhelinkeskusta. Saira nukkui isoäitinsä vieressä. Mamma piti hänen puoliaan ja kertoi iltaisin tarinoita.
Yksi kodin arvoista oli tehdä ahkerasti työtä. Tämä oppi tarttui Sairaan vahvasti. Hän aloitti työskentelyn Viipurin vaneritehtaalla Lappeenrannassa jo 18-vuotiaana.
Ahkeralle työntekijälle kova kolaus tuli tänä vuonna. Hänet irtisanottiin yhdessä miltei 300 muun työntekijän kanssa Kaukaan vaneritehtaalta.
Samaan aikaan Saira huomasi ilmoituksen kylämummitoiminnasta ja päätti lähteä siihen mukaan. Paitsi kylämummitoiminnassa Saira on aktiivisesti mukana muun muassa Marttaliitossa ja Uimin seudun kyläyhdistyksessä.
– En tiedä miten olisin selvinnyt tästä keväästä ilman vapaaehtoistyötä.
Voimaa Saira saa eri-ikäisten ihmisten kohtaamisista. Hänen mielestään nykyään eri sukupolvet ovat liian vähän tekemisissä keskenään. Enää mummot eivät asu samassa taloudessa, vaan usein toisella puolella Suomea.
Kylämummina Saira ei ole korvaamassa oikeita isovanhempia. Hän on yksi turvallinen aikuinen lapsen arjessa.
– Toivon, että voisin viettää yhdessä lasten kanssa pieniä hyviä hetkiä.
KUVATEKSTI
Seppo Rautiovaara
Kylämummi Liisa Saira saa voimia eri-ikäisten ihmisten kohtaamisesta.