Ilkka Pohjalainen
RAUTJÄRVI. Kaksi bussilastillista patikoitsijoita lähti tiistai-iltana Rautjärvellä Punasvaarasta kohti Kangaskosken entistä rajavartiostoa.
Tavallisella kansalaisella on harvoin vastaavaa tilaisuutta päästä kävelemään raja-aidan viertä ja tiiraamaan, ovatko puut paksumpia ja mustikat mehevämpiä naapurin puolella. Samalla sai maistiaisia rajamiesten työstä ja paikallishistoriasta.
Rajakävelyn järjestivät yhteistyössä Simpeleen ja Rautjärven reserviläiskerhot. Jotoksen opasti luutnantti Jouni Jyräs Parikkalan Kolmikannan rajavartioasemalta. Rajavartiostolle tämän kaltainen toiminta on tärkeää peeärrää. Yhteydet ympäröivään yhteiskuntaan ja varsinkin rajaseudun asukkaisiin ovat tuiki tärkeitä.
Rajakävely oli osa Rautjärven kulttuuriviikkoa.
MATKAA oli kuusi kilometriä, maasto haastavaa karjalaista mäkimaastoa. Oli notkelmien ylistyksiä pitkospuita pitkin, kalliorinteiden kapuamista puisia portaita, metsää ja pellonreunaa.
Raja-aukko halkoo kesäistä maisemaa. Naapurin puolella tiheä ja hakkaamaton metsä kohoaa vihreänä muurina. Isoja kuusia on siellä kaatunut lahoamaan pitkin pituuttaan.
Suomen puolella kulkeva metrin korkuinen piikkilanka-aita on paikka paikoin revitty rikki. Karhujen jälkiä ei millään pystytä heti korjaamaan. Aita on rakennettu aikanaan kotieläimiä varten, mutta kyllä viimeistään aidasta ja raja-aukosta ihminenkin huomaa, että rajalle on tultu.
Luutnantti Jyräs kertoi yhden rajapaaluparin kohdalla, että sekä Suomen että Venäjän rajapaalut ovat nykyään lasikuitua. Ne pestään ja vahataan joka vuosi. Paalun juurus kitketään kasveista ja tarkistetaan, että valtiokilpi on paikoillaan. Joskus se pitää tarkistaa pitkän seipään päässä olevalla peilillä, koska kilpi on Venäjälle päin. Vastaavasti Venäjän kaksoiskotka levittelee siipiään Suomeen päin.
Kymmenen metriä leveä raja-aukko vesotaan tarvittaessa. Raja-aukkokaan ei ole ei-kenenkään maata, vaan valtio vaihtuu toiseksi sen keskilinjalla.
VIIDEN rajapaalun välin taivaltamiseen suurella porukalla kului melkein kaksi tuntia. Naapurin puolella ei näkynyt minkäänlaista liikettä. Jos siellä olisi liikkunut partio, ohjeistuksena oli jatkaa omaa taivallustaan muina miehinä, partiosta välittämättä.
Ehdottomasti kannatti tulla, arvioi patikan jälkeen Emma Ala-Heikkilä, 10. Jännittävintä hänen mielestään oli loppumatkasta nähty Hiitolanjoen ylittävä riippusilta. Ala-Heikkilän ja Inhan perheet olivat saapunut Kauhajoelta mökkeilemään Simpeleelle, ja huomasivat mahdollisuuden rajakävelyyn.
Arja ja Mika Härkönen olivat saapuneet Parikkalasta.
Harmittavan vähän on tullut liikuttua lähiseutujen poluilla, Mika Härkönen mietti kahvimukin ääressä entisellä Kangaskosken rajavartioasemalla, nykyisessä Naturopointissa. Marjastus ja sienestys kyllä vetävät Härkösiä lähimetsiin.