Hanna Romppainen
LAPPEENRANTA. Tänä kesänä Juha Kuorttisen piti pitää kanteleen soittamisesta ja esiintymisestä taukoa. Pari viikkoa ennen Kaustisen kansanmusiikkijuhlia hän sai kuitenkin puhelun, joka muutti suunnitelmat. Hän kuuli saavansa mestaripelimannin arvonimen.
– Piti lämmitellä soittosormia kolme kertaa päivässä mestaripelimannien konserttia varten. Jos on pitkään soittamatta, kappale ei elä.
Kukaan eteläkarjalainen ei ole ennen Kuorttista saanut mestaripelimannin arvoa. Kuorttisen mukaan Kaustisen musiikkijuhlien vuoksi läntinen perinne on korostunut. Arvonimet ovat useasti menneet läntisille taitajille.
Eteläkarjalainen pelimanniperinne on Kuorttisen mukaan repaleista kerättyä. Kuorttisen oma pelimannius ulottuu yhden sukupolven taakse – hänen isänsä ja setänsä olivat kanteleensoittajia.
– Lännessä perinne voi tulla viiden-kuuden sukupolven takaa. Täällä sodat ovat tulleet ja menneet, eikä pelimanniperinteestä ole voinut muodostua niin pitkää. Ikivanha perinne on elänyt muutamien trubaduurien varassa.
Kuorttinen soittaa eteläkarjalaisia pelimannisävelmiä. Hän ei kuitenkaan tahdo ainoastaan vaalia vanhaa vaan myös uudistaa sitä. Hän soittaa myös populaarimusiikkia kuten humppaa ja jenkkaa.
Tärkeä tienviitoittaja on ollut Etelä-Karjalan kanteleyhtye, jossa Kuorttinen on soittanut 1970-luvun alusta saakka. Parhaimmillaan yhtyeessä on ollut 13 soittajaa.
Alunperin Kuorttisen isä yritti tehdä viikaripojastaan pianistia, mutta soitto ei luistanut. Vaikka tekniikka sujui jotenkuten, ei siihen liittynyt tunnetta.
Vahva musiikillinen herääminen tapahtui 14-vuotiaana. Eero Somerkoski istui tuvan pöydän ääressä ja soitti nuoren miehen pyörryksiin. Tuossa hetkessä syntyi intohimo kanteleeseen.
– Tuntui uskomattomalta, että soittopelistä voi saada sellaiset äänet irti. Mikä on tuon äänen salaisuus, sitä olen koko ajan etsinyt.
Kuorttisen tavoitteena on päästä kaikukopan ja kielten taakse. Kyse on korvan, sormien ja soittimen yhteistyöstä, jossa tiedostaminen on väistynyt taka-alalle. Se, mitä kielten takaa löytyy, on jokaiselle eri.
Kuorttinen soittaa sormituntumalta ja korvakuulolla. Hän on löytänyt oman yhteytensä musiikkiin perinteistä pelimannin tietä. Nuotit eivät hänelle lukihäiriönkään vuoksi aukea.
Korvakuulolta soittamisen voimaa Kuorttinen sai kokea viime viikolla Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. 40 mestaripelimannia soitti samassa tilassa.
– Kaikesta huomasi, että nyt pelaavat muut asiat kuin nuotit. Oli vain juuri sen hetken tunne – soitto kuvasi sen sellaisenaan. Se tuntui mahtavalta.
Kuvateksti:
Kantele on mestaripelimanni Juha Kuorttiselle edelleen mysteeri. Soittaminen on loihtimista – kielten takana piilevän salaisuuden etsimistä ja ulos saamista.
Juha Kuorttinen
Valittiin vuoden 2010 mestaripelimanniksi ensimmäisenä eteläkarjalaisena.
Syntynyt Joutsenossa vuonna 1953.
On soittanut kannelta vuodesta 1967 saakka.
Esiintynyt aktiivisesti Etelä-Karjalan kanteleyhtyeessä.
Tärkeitä vaikuttajia ovat olleet muun muassa Pentti Rämö, Eero Somerkoski, Matti Heimovaara ja Hannu Sopanen.
Hoitaa luomukanatilaa Lappeenrannan Partalan kylässä.
Perheeseen kuuluu neljä aikuista lasta ja vaimo Satu-Anne Kuorttinen.
119 mestaripelimannia
Mestaripelimanneja on valittu vuosittain vuodesta 1970.
Valinnan tekee Kaustisen kansanmusiikkijuhlien hallitus.
Tittelin on saanut yhteensä 119 kansanmuusikkoa.
Arvon saa pelimanni, joka on taidollaan ja esimerkiksi runsaalla ohjelmistollaan edistänyt kansanmusiikin harrastusta.
Useimmiten arvon saaneiden instrumenttina on viulu.
Arvon ovat saaneet myös muutamat kanteleen, harmonin, huuliharpun ja klarinetin taitajat sekä pari kansanlaulajaa.
Tänä vuonna valittiin neljä uutta mestaripelimannia.