Hanna Kuusisto
LAPPEENRANTA. Valokuvaaminen on imatralaiselle Kai Skytälle yhdistelmä taidetta ja käsityötä. Työkseen valokuvaamoa pitävän sekä lehtikuvaajana toimivan Skytän hevosaiheinen valokuvanäyttely on avoinna Kaakkois-Suomen valokuvakeskuksessa.
Hän kertoo haastaneensa itsensä hevosaiheen kanssa.
En harrasta hevosia enkä ole koskaan esimerkiksi ratsastanut. Oikeastaan vasta tämän projektin myötä olin ensimmäisen kerran elämässäni edes lähellä hevosta, Skyttä paljastaa.
Skyttä sai näyttelykutsun Kaakkois-Suomen valokuvakeskukseen jo talvella, mutta idea näyttelyyn aukesi vasta kesällä. Tuolloin hän kuvasi huvikseen tuttavan hevosia Rautjärven Korpijärvellä.
Totesin, että hevonenhan on varsin kuvauksellinen otus. Kuvasimme hevosia kahdessa eri sessiossa, ja kaikkiaan näyttelyn kuvissa esiintyy kuusi hevosta ja yksi poni. Hauskinta tässä oli kokeilla sitä, riittääkö hevosaihe valokuvanäyttelyyn.
Skyttä kertoo olevansa kaikkiruokainen valokuvaaja.
On tylsää laittaa itseään tiettyyn kategoriaan, eli mitä monipuolisemmin kuvaa sitä enemmän oppii. Mielelläni käytän lyhyttä syväterävyysaluetta, mutta se ei sovi kaikkiin tilanteisiin.
Luontokuvaus on Skytälle harrastus. Hän on napannut kuvia muun muassa karhuista, susista ja ahmoista.
Esimerkiksi karhujen kuvaaminen on kuin onkimista. Sitä vain tuijottaa ja odottaa karhun ilmestymistä, jolloin aivot tyhjenevät, ja kiire unohtuu. Muutaman kerran karhu on käynyt metrin tai parin päässä kameran linssistä, ja se on ollut vaikuttava kokemus.
Norjassa Skyttä on kuvannut muutamaan otteeseen miekkavalaita ja kaskelotteja. Pohjois-Norjassa hän reissaa jo pelkästään maisemien takia.
Kun liikkuu veden äärellä jylhissä vuorenkatveissa, se menee suoraan sieluun.
Skyttä on itseoppinut valokuvaaja. Ensimmäisen kameransa hän osti 28-vuotiaana, ja nyt takana on yhdeksän vuotta ammattikuvaajana.
Kantapään kautta olen oppinut asiat, ja koko ajanhan se oppiminen jatkuu. Haluaisin kehittää itsessäni sitä, että näkisin kuvan jo ennen kuin se on otettu.
Kokemus on sellainen asia, johon ei ole oikotietä, eikä tätä työtä opi kuin kuvaamalla. Perusteet voi opiskella eri tavoin, mutta lopullinen tyyli ja oma näkemys löytyvät kokemuksen myötä. Olisi suotavaa, että ihmisen kasvu näkyisi myös kuvissa.
Skytän mukaan sekä valokuvaamossa että lehtikuvassa on tärkeää luoda kontakti kuvattavaan ihmiseen. Vasta kontakti mahdollistaa sen, että kohteesta voi saada irti hyvän kuvan.
Skyttä nauttii lehtikuvaajan hektisestä arjesta.
Lehtikuvassa on nopea sykli: kuvat otetaan, käsitellään ja lyödään järjestelmään tänään, seuraavana päivänä ne ovat katsottavissa ja ylihuomenna jo kalan kääreenä. Pieni kiire auttaa ainakin minua.
Kai Skytän valokuvanäyttely …hevosista on avoinna 25. syyskuuta asti Kaakkois-Suomen valokuvakeskuksen pienessä galleriahuoneessa. Suuressa galleriahuoneessa on esillä palkitun lehtikuvaajan Hannes Heikuran valokuvia.
KUVATEKSTI
Mika Strandén
Kai Skyttä kohtasi hevosen ensimmäistä kertaa läheltä. Koska hevonen ei ollut minulle läheinen asia, pystyin katsomaan sitä omalla tavallani.
Kai Skyttä
Syntynyt Imatralla 2.11.1970
Opiskeli alunperin ravintoalalle, mutta työskenteli heti valmistumisen jälkeen kaksi vuotta rakennustyömaalla.
Toimi kuusi vuotta nuoriso-ohjaajana ennen kuin aloitti valokuvaajan työt.
Omistaa valokuvaamo Näppärin Imatralla ja toimii lisäksi freelance-kuvaajana eri toimeksiantajille.
Harrastaa kitaransoittoa ja frisbeegolfia.
Kuuntelee heavy-musiikkia.