IMATRA. Saimaan ammattikorkeakoulun kuvataideyksikön opettajia huolestuttaa opetusministeriön suunnitelmat. Ministeriön mielestä Suomesta on syytä vähentää kuvataiteen aloituspaikkoja. Ministeriö haluaa myös keskittää ammattikorkeakouluopetuksen entistä suurempiin yksikköihin.
Varmaan yksi kuvataideyksikkö pyyhkäistään pois, pelkää valokuvauksen lehtori Päivi Eronen.
Maalauksen lehtori Sofia Wilkman toteaa, että alan opetus on ollut Suomessa jo pitkään kiistakapula.
Sanotaan, että me koulutamme ihmisiä kortistoon. Kuvataitelijan siirtyminen työelämään ei ole yhtä yksiselitteistä kuin sairaanhoitajien, Wilkman pohtii.
Imatralla on toisaalta vahva usko omaan yksikköön. Sillä on vahvat perinteet ja korkeatasoista opetusta.
Kuvataideyksiköiden pitää ehkä erikoistua. Meidän koulua on kehitettävä, mutta pitää miettiä tarkkaan, että mihin suuntaan, Eronen sanoo.
Voitaisiinko Imatralla painottua nykytaiteeseen? Olisiko parempi erotella selvästi valokuvaus, kuvataide ja korutaide omiksi osastoikseen, vai pitäisikö näitä pikemminkin limittää toisiinsa?
VALOKUVAUSTA opiskeleva Saana Järvi on suhteellisen tyytyväinen opinahjoonsa.
Opettajalla saisi olla enemmän aikaa meille opiskelijoille. Ja iso tulostin on liian usein epäkunnossa, Järvi kritisoi.
Hänen opettajansa Päivi Eronen huokaa.
Minulla on jatkuvasti huono omatunto siitä, kun opiskelijoille ei jää riittävästi aikaa.
Kaikenlaiset paperityöt vievät entistä enemmän opettajan aikaa. Hänen pitää kirjoittaa jos jonkinlaisia raportteja ja hakemuksia.
Olin viime vuoden apurahalla ja tein taiteellista työtäni. Kun palasin kouluun, tulin kuin uuteen työpaikkaan. Johto oli vaihtunut, hierarkia oli toisenlainen, Eronen kertoo.
Saimaan ammattikorkeakoulun organisaatiouudistuksen jälkeen kuvataiteilla, liiketaloudella sekä hotelli- ja ravintola-alalla on yhteinen toimialajohtaja. Eronen pelkää, että bisnesnäkökulma alkaa tunkea tavalla tai toisella kuvataiteen yksikköön.
Toimialajohtaja Merja Heino on luvannut, että ei puutu meidän asioihin. Mutta mikä on se liiketalousalan tutkimuspäällikkö, joka on myös meidän tutkimuspäällikkö. Mitä hän tekee, miten se meihin liittyy, Eronen kysyy.
Miksi emme saa olla rauhassa kuvataitelijoita ja kehittää sitä osaamista?
TEHOKKUUDEN ja tuottavuuden maailmassa kuvataiteilijaksi kouluttautuvat joutuvat pohtimaan olemassaolonsa merkitystä.
Jos taiteilija tuntee itsensä osaksi yhteiskuntaa ja saman arvoiseksi kuin muut, hän kokee ammattinsa arvokkaaksi. Se ei ole aina helppoa, Wilkman pohtii.
Kuvateksti:
Tuuli Truhponen
Maalauksen opetuksen ohessa Sofia Wilkman valaa opiskelijoihinsa uskoa taiteilijan työn yhteiskunnallisesta merkityksestä.
Valokuvauksen opiskelija Saana Järvi (vas.) toivoo, että hänen opettajallaan Päivi Erosella olisi enemmän aikaa.
Ympäristötaiteen opettaja William Dennisuk ja opiskelija Anni Knuuttila ovat ottaneet käytävätilan tehokkaaseen käyttöön.