Categories
Artikkelit

Virvatulet eivät vie Karppista

Seija HackmanLAPPEENRANTA. Vuosi 2010 päättyy Lappeenrannassa jo tuttuun tapaan tulen suhinaan. Taidekoulu Estradin tuliryhmä Virva esiintyy satamatorin uudenvuoden vastaanottajaisissa alkaen kello 21.Muutama vuosi sitten perustetun ryhmän monet jäsenet ovat vaihtuneet, mutta yksi on pysynyt: steinerlukion 3-luokkalainen Teemu Karppinen on ryhmän alkuperäisjäsen ja tulishow-konkari.Vielä konkarimpi Karppinen on Estradissa. Vanhemmat kiikuttivat kokeilunhaluisen nassikan sirkus Tuikkuun, kun tämä oli kolmannella luokalla.-Nuorena harrastin kaikkia lajeja, mutta äkkiä se painottui jongleeraukseen. Se vain oli itselle luontaisin vaihtoehto ja opin nopeasti, Karppinen kertoo.Alkuun välineinä olivat diabolo, keilat ja pallot, sitten soihdut veivät mennessään.-Tuli on näyttävän näköistä ja kuuloista. Ja tuohan se mukanaan haasteita. Tulen kanssa voi sattua kaikenlaista, ellei ole varovainen.Karppinen kääntelee käsiään, joihin on jäänyt muistoja lipsahduksista. Mukana esityksissä ovat aina sammutusvälineet. Harjoitus- ja esiintymisvaatteissa tekokuidut ovat ehdottomassa pannassa.Tuliryhmä treenaa yleensä kerran viikossa, ennen esityksiä useammin. Esiintymisiä on ollut vuodessa kymmeniäkin.Karppisen kalenteriin mahtuu lisäksi itsepuolustuslajeja, mutta myös ihan muuntyyppistä ohjelmaa: hän on sekä koulunsa oppilaskunnan että Suomen steinerkoulujen oppilasyhdistyksen puheenjohtaja.Lisäksi hän työskentelee Etelä-Saimaan pr-henkilönä ja aloittaa vuodenvaihteen jälkeen myös nuorten sivun yhtenä kirjoittajana.-Kun mukana on vielä sellainen pieni mutta merkittävä osa-alue kuin koulu, niin arkipäivät täyttyvät, Karppinen tuumii.Karppinen sanoo pyrkivänsä parhaimpaansa kaikessa mitä tekee. Mitä se tekeminen tulevaisuudessa on, on vielä auki. Kokeilunhalu elää yhä vahvana.Lukiota riittää vielä vuodeksi, ja sen jälkeen on tiedossa asepalvelus Pohjois-Karjalan rajavartioston rajajääkärikomppaniassa. Karppisen toiveissa on kova fyysinen koulutus ja paljon haasteita.Virva-ryhmän treeneihin ei Pohjois-Karjalasta ehkä pääse.Jongleeraus on Karppisen mukaan kuitenkin kuin pyörällä ajo: kun sen kerran oppii, sitä ei koskaan unohda.Ei unohdu myöskään Estradi.-Ei pysty sanoilla kuvailemaan mitään yksittäistä kokemusta, kaikesta on niin hyviä muistoja, Karppinen sanoo.Parasta antia ovat kuitenkin ystävät. Esimerkiksi Estradin mainetta niittänyttä Kalevalaa viilattiin vuosi kymmenien tekijöiden porukalla. -Ryhmä hitsautui tiiviiksi, kun räntäsateessa kesäteatterilla keväällä treenattiin, Karppinen myhäilee.KUVATEKSTIMika StrandénTuli lumoaa, mutta sen kanssa ei ole leikkimistä. Teemu Karppinen on yksi taidekoulu Estradin tuliryhmän alkuperäisjäsenistä.

Seija Hackman

Kirjoittaja: