Riina Nokso-Koivisto
Kirjailija Joel Haahtela vierailee Joutsenon Rauhassa ristiriitaisin tuntein.
Asuin 15-vuotiaaksi Tiuruniemessä, vanhan tuberkuloosisairaalan kupeessa. Se oli vähän kuin Taikavuori, muusta maailmasta irrallaan oleva saareke.
Käyn vanhoissa lapsuusmaisemissa silloin tällöin ja se tuntuu vähän vaikealta. Kun kaikki on omaa ja samalla vierasta.
Rauhan muuttumisen lomakeitaaksi Haahtela haluaa ajatella ympyrän sulkeutumisena. Olihan Rauhassa alkujaan kylpylä.
Mutta ainahan muutoksessa on surua. Minunkin ensimmäinen työpaikkani oli Rauhan sairaalassa.
Haahtela saapuu Runebergin päivänä Imatran kaupunginkirjaston vieraaksi. Mitä nykykirjailija ajattelee Runebergin tuotannosta ja sen sotaisasta isänmaallisuudesta?
Sotaisa isänmaallisuus herättää lähinnä kauhua, johtihan se aikanaan maailmansotiin ja ihmiskunnan pahimpiin pohjanoteerauksiin. Täytyy kyllä tunnustaa, että Runebergin tuotanto on jäänyt vieraaksi. Isäni osasi lausua lapsena Vänrikki Stoolin tarinoita ulkomuistista.
Haahtelalta ilmestyi viime syksynä seitsemäs romaani Katoamispiste, joka kertoo kirjailija Raija Siekkisen elämästä. Kriitikoiden kiitosten lisäksi kirja valittiin Finlandia-ehdokkaaksi. Palautetta tulee myös tavallisilta lukijoilta.
Joskus joku tulee juttelemaan, moni lähestyy facebookin kautta. Mukavinta on kuulla, että kirjani ovat innostaneet jonkun kirjoittamaan itse tai tuoneet lohtua vaikeassa tilanteessa. Hauskaa on ollut kuulla, että jonkin kirjani jälkeen maailma on alkanut näyttää erilaiselta, sitä on katsellut toisella tavalla.
Haahtelan esikoisromaani julkaistiin vuonna 1999. Kohti kirjailijan uraa hän lähti jo opiskellessaan Tampereella lääkäriksi.
Meitä oli joukko innokkaita kirjoittajia ja kirjallisuudenharrastajia, jotka melko pian opintojen alettua aloimme kokoontua yhteen. Perustimme oman novellilehden Unicum Zwackin ja aloimme julkaista tekstejä. Sitten romaanin kirjoittaminen, siihen liittyvä seikkailuntunne vei mennessään.
Haahtelan tyyliä on kuvattu impressionistiseksi.
Tunnistan impressionismin hetken tavoittelun. Tunnelman luominen on hyvin tärkeä osa kirjoittamistani. Yritän kuitenkin laajentaa hetket osaksi laajempaa mielenmaisemaa. Jos impressionismilla tarkoitetaan myös ajan tutkimista, tunnistan senkin.
Joidenkin mielestä Haahtelan romaanit ovat kuin ranskalaista elokuvaa.
Rakastan vanhoja elokuvia, Ranskan uuttaa aaltoa, Italian neorealismia, 70-luvun amerikkalaista elokuvaa. Neuvostoliittolainen Andrei Tarkovski on ollut minulle pitkään esikuva taiteellisesti ja ihmisenä, joka ei tehnyt kompromisseja taiteensa suhteen.
Joel Haahtela kertoo kirjoittamisesta ja kirjoistaan Imatran kaupunginkirjastossa lauantaina 5.2. kello 15.
KUVATEKSTI
Raimo Eerola
Joel Haahtela kertoo ja keskustelee kirjoittamisesta tänään lauantaina Imatralla. Viime tammikuussa hän vieraili Kotkan Pekkas-akatemiassa.