KAKSI suurta projektia toi Etelä-Karjalan sivistyksen piiriin tai ainakin melko tiheästi asutetuksi seuduksi Suomessa.
Nykyisessä ympäristössämme on yhä käytössä rakennuksia, joihin on haettu vaikutteita uusgotiikasta, renessanssista ja italialaisesta huvilatyylistä. Rakentajat sovelsivat niitä nikkarityyliksi.
Vanhoissa varuskunnissa voi nähdä jopa Kreikasta Venäjän kautta tulleita vaikutteita.
KAIKKI kunnia Saimaan rantojen sahureille ja lankarullien sorvaajille sekä Pietarin elintarvike- ja halkohuoltoa hoitaneille tervahöyryille, mutta vasta rautatien rakentaminen toi Etelä-Karjalan tiiviisti Etelä-Suomen ja Pietarin alueen yhteyteen.
Ja kun suurvalta Venäjä alkoi varustautua Pietariin hyökkääjiä vastaan, suomalaiset saivat nälkävuosinakin töitä.
Lappeenrannan, Korian, Kouvolan, Haminan, Kotkan, Lahden ja siitä eteenpäin länteen sijaitsevien parinkymmenen varuskunnan ja linnoitusrakennelman rakentaminen oli yksi Suomen suururakoista.
RAUTATIET ja puolustusvarustelu olivat lähtökohtaisesti erilaisia projekteja. Rautatiet oli pitkälle suomalaisten verovaroilla rahoitettu hanke. Varuskuntia rakensi keisarinvalta. Keisarilla ei toki ollut mitään rautateiden rakentamista vastaan.
RiihimäkiPietari-rataa rakennettiin vuosina 18681870. Työmaa aloitettiin molemmista päistä. Rakentajia oli mukana jopa 12 000. Olot olivat kehnot. Kuolleita rakentajia varten piti perustaa hautausmaita radan varteen.
Ennen rakentamista piti ratkaista, olisivatko kanavat sittenkin parempi vaihtoehto. Vuonna 1856 valmistui Saimaan kanava.
Venäjällä oli innostuttu kanavarakentamisesta. J. V. Snellman oli rautateiden puolestapuhuja.
Myös raideleveydestä keskusteltiin. Suomen venäläinen raideleveys on itse asiassa amerikkalainen. Venäläiset käyttivät jo tuolloin paljon ulkomaisia asiantuntijoita.
PAITSI rataa ja ratapohjaa, tarvittiin myös rakennuksia. Rautateitä varten on rakennettu ajan mittaan jopa 5 0007 000 rakennusta. Vertailun vuoksi Suomessa on noin 600700 kirkkoa ja saman verran pappiloita. Rautateiden varsilla oli paljon myös pieniä rakennuksia, esimerkiksi radanvartijoiden koppeja.
Asemarakennuksia oli neljää päätyyppiä. Ne suunnitteli rakennushallituksen ylitirehtööri Carl Albert Edelfelt, kuuluisan taiteilijan isä.
Tyyppipiirustuksia toteuttivat kuitenkin paikalliset rakentajat oman tyylintajunsa varassa. Vanhojen asemien nikkarityyli tuntuu nykyarkkitehtuurin keskellä usein perin kodikkaalta.
Suomalaisen arkkitehtuurin ylpeyden vuosina näihin rakennuksiin suhtauduttiin perin happamasti. Rakennushallituksen historiateoksessa vuodelta 1967 todetaan nikkarityylin olevan syyllinen kansan terveen tyylivaiston pilaamiseen.
VARUSKUNTIEN rakentamisessa ei ollut yhtä selviä malleja. Toki joka varuskunnalla on suunnittelijansa, esimerkiksi Santahaminan suunnittelijaksi mainitaan Sebastian Gripenberg. Sama mies suunnitteli jo 1890-luvulla Lappeenrantaan Suomen rakuunarykmentin rakennukset.
Varuskuntaan kuului aika lailla perustyyppisiä kasarmeja ja hallintorakennuksia, aukio ja erilleen sijoitetut ammusvarastot.
Tiilet poltettiin ja muut rakennusaineet hankittiin paikan päältä. Lappeenrannan varuskunta on lähes kokonaan rakennettu punatiilestä.
Työvoima oli palkattuja suomalaisia. Sotavankeja Venäjä käytti esimerkiksi Helsingin ympäristön linnoittamisessa.
Rakennusten aikaa uhmaavan jykevyyden selittää pari asiaa. Ne olivat sotilasrakennuksia, joiden tuli kestää ainakin jonkin verran tykkitulta. Toisaalta jykevyys oli myös viesti ympäristölle.
Eikä keisarinvallan aikaan vielä tarvinnut ajatella materiaalitaloutta aivan viimeisen päälle: seinät kaksimetrisiksi ja kattotuolit tukeista.
SUOMEN oma sotaväki lakkautettiin 1901. Samoihin aikoihin ajoittuu varuskuntien rakentamista. Tavallaan maa miehitettiin uudelleen.
Eivät venäläiset olleet suoranaisesti menettäneet luottamustaan aiemmin lojaaleihin suomalaisiin, mutta maailma oli muuttunut.
Missään entisen Venäjän alueella ei ole vastaavaa varuskuntaverkostoa.
Yksi ehkä inhimillinenkin piirre varuskunnissa on niiden ihmiskehoon perustuva mittakaava. Suomessa oli otettu metrijärjestelmä käyttöäön 1880-luvulla, mutta varuskuntien mittoina käytettiin esimerkiksi tuumaa, kyynärää ja syltä eli arsinaa. Kahden sylen levyisessä käytävässä mahtuivat sotilaat kulkemaan törmäilemättä toisiinsa.
Mittajärjestelmä saattaa olla venäläisten kreikkalaisilta monen muun asian ohessa omaksuma käytäntö. Esimerkiksi Ateenan temppelit on rakennettu ihmiskehon mitoilla.
Juttua varten on haastateltu tutkija, VTT Jari Hanskia, asiakaspäällikkö, arkkitehti Reijo Mälkiää ja näyttelytoimikunnan puheenjohtaja, arkkitehti Erkki Ahoa Senaatti-kiinteistöistä.
Valtion rakentamisen kahdesta vuosisadasta on ilmestynyt Rakennustaiteen museon tutkimuspäällikkö, FT Juhana Lahden kirja Kauneus, käytännöllisyys, kestävyys (Edita).
Kuvateksti
Mika Strandén
Simola oli Pietarin radantärkeä risteysasema. Lappeenrannan varuskunnan näkymiä olisi hallinnut suuri ortodoksikirkko (nykyinen Lappeenrannan kirkko), jos aikaa olisi ollut muutama vuosi lisää.