Ohjaaja myös roudaa ja kampaa

Ruokolahden musiikkiteatterin uusi esitys Sininen yö saa ensi-iltansa perjantaina. Katja Paakin käsiala näkyy läpi teoksen.

Sari Pullinen

Ruokolahti. Katja Paakki hyörii Ruokolahti-salissa kädessään sakset, mustaa kangasta ja maalarinteippiä. Kohta hän roudaa takahuoneesta junanpenkkejä lavalle, kunnes komentaa näyttelijät äänenavaukseen.

Paakki oli mukana jo ensimmäisessä Ruokolahden musiikkiteatterin produktiossa Elämän onni vuonna 1998. Silloin hän oli tanssityttö. Ensi perjantaina ryhmä tuo ensi-iltaan uusimman pienoismusikaalinsa Sininen yö. Siinä Paakki on tehnyt lähes kaiken: käsikirjoittanut ja ohjannut näytelmän, suunnitellut lavastuksen, puvustuksen, maskeeraukset ja kampaukset.

Näyttämölle hän ei astu, sen tekevät muut — useat tutut kasvot aiemmista esityksistä sekä myös joukko uusia harrastajanäyttelijöitä.

— Ensin opiskelin parturi-kampaajaksi, sitten jatkoinkin teatteritekniikan artenomiksi. Alaani ovat maskeeraus, peruukit ja irtokarvat, Paakki luettelee.

Parhaillaan hän opiskelee avoimessa yliopistossa draamakasvatusta.

— Teatterista on tullut elämäntapa. Siinä saa omat visionsa näkyville, ovat ne sitten kampauksia tai koko näytelmä.

Uutuudessa Paakki lähti liikkeelle Mika Waltarin runosta. Sinisessä yössä seurataan naisen elämän eri vaiheita.

Aikuisten harrastajanäyttelijöiden ohjauksessa tärkeintä on saada laulajat samalla liikkumaan. 25 näyttelijästä miehiä on kahdeksan, heistä osa uusia kasvoja, muun muassa imatralainen tenori Timo Mönkäre.

— Tämä on hirveän kivaa. Olen aina soittanut ja laulanut, Mönkäre kertoo.

Laulunlahja kulkee suvussa. Mönkäreen äidinisä oli Kirvussa kylälaulajana.

— Musiikki pitää yllä hyvää tuulta sekä sielua vireessä, hän tuntee.

Entinen ruokolahtelainen ja pitkäaikainen musiikkiteatterin harrastaja Leni Jäppinen asuu nykyisin Lappeenrannassa. Imatralla tekemänsä toimistotyöpäivän jälkeen hän hurauttaa näytelmäharjoituksiin Jaakkiman opistolle. Siellä saattaa vierähtää useita tunteja.

— Joku sisäsyntyinen hulluus tämä varmaan on, häntä naurattaa.

Tavallisena arkipäivänä Jäppinen on lähtenyt kotoaan aamuseitsemältä. Kello ehtii lyödä 22 ennen kuin hän on taas kotona harjoitusten jälkeen.

— Ei väsytä yhtään, tämä on niin hauskaa! Kun kaikki esitykset ovat ohi, on pitkän aikaa tyhjä olo. Mutta silloin sitä haluaakin vetää henkeä.

Ruokolahtelaiset ovat kiinnostuneita omasta musiikkiteatteristaan, kyselevät, milloin seuraava tulee. Teatterikappaleita on tehty Ruokolahdella tähän mennessä kuusi.

— Sininen yö on vähän pienimuotoisempi. Keräilemme nyt voimia isompaa varten, Katja Paakki sanoo.

Kokopitkien musikaalien teossa menee kutakuinkin vuoden päivät.

Ruokolahden musiikkiteatteri esittää pienoismusikaalin Sininen yö Jaakkiman opistolla Ruokolahdella. Ensi-ilta perjantaina 8. huhtikuuta kello 18.30.

KUVATEKSTI

Heli Blåfield

Ohjaaja Katja Paakki (oik.) nauraa, että suurin työ on saada koko porukka liikkumaan lavalla oikeaan suuntaan. Pirjo Airikka virittäytyy harjoitustunnelmaan.

Kirjoittaja:
Sari Pullinen