Categories
Artikkelit

Pysäkiltä leipää ja halukkaille sielunruokaakin

Anne Kotiharju Reijo Hölsä naurahtaa. Viinasta pääsee kuulemma irti, jos saa hyvän vaimon tai jos tulee uskoon. Hölsä tuli uskoon.-Lääkäri sanoi, että minulla on kaksi vaihtoehtoa: kuolla nelikymppisenä tai raitistua. Tuli sellainen kuolemanpelko.Aurinko paistaa niin herroille kuin narreillekin, myös Lauritsalassa Luukkaan Pysäkin ikkunoista sisään. Pysäkin vastaava ohjaaja Hölsä valmistautuu jälleen kerran jakamaan ruokakasseja ja keskustelemaan köyhien ja syrjäytyneiden kanssa. Yrittäjä Jari Koskimiehen tarjoamissa tiloissa käy jo ennen kassinjakoa kova hyörinä. Seitsemän kuntouttavassa työtoiminnassa olevaa tekee voileipiä, keittää kahvia ja pakkaa kasseja.-Sydämestä ja rakkaudesta tätä teen. On niin paljon kärsiviä ihmisiä, joita ei muuten juuri auteta. Saan tästä hyvän mielen. Olen huomannut, että ihmistä pystyy auttamaan.Kaikki tarjolle tulevat noin 70 ruokakassia aina menevät.-Köyhyys on lisääntynyt niin selvästi ja lisääntyy edelleen. Ruoka menee todella tarpeeseen. On yksinhuoltajia, vanhuksia, päihdeongelmaisia. Kyllä kaupungin olisi herättävä ja nähtävä vähäosainen ihminen. Ennen vaaleja rukoilin, että huono-osaiset saisivat toimeentulon.Hölttää harmittaa, kun lisääntyvä köyhyys ei tunnu hetkauttavan päättäjiä. Luukkaan Pysäkki anoi avustusta kaupungilta.-Eivät antaneet, vaikka kaiken maailman saunaseuratkin saivat.Hölsä itse on vielä muutaman päivän liiton päivärahoilla. Sitten alkaa juosta 408 euron peruspäiväraha, ellei jotain vaikka palkkatuettua työtä löydy. Edessä on taiteilua rahan kanssa. Entä jos joku etuus viekin pois lapsilisät, pohtii yhden lapsen yksinhuoltaja.Hölsä, 55, tuli 36 vuotta sitten Säämingistä Lappeenrantaan Partekin tehtaalle töihin. Viina maistui etenkin raveissa. Viinasta mies pääsi, mutta ravit kiinnostavat edelleen.Hölsä on tehnyt vapaaehtoistyötä vuorotta 11 ja puoli vuotta. Ensin hän oli katulähetyksen talonmiehenä ja tutustui sitä kautta laitapuolen kulkijoihin.-Vuonna 1997 rupesin tekemään katutyötä Anttilan kulmilla. Vietin siellä aikaa syrjäytyneiden kanssa, autoin asunnon hommaamisessa, täytin kelan lappuja, vein kahvia ja voileipiä.Seuraavana vuonna Hölsä käynnisti Tie vapauteen -illat Betania-seurakunnassa.-Rupesimme jakamaan ruokakasseja. Tein kaduilla pohjatyötä ja kutsuin ihmisiä tilaisuuksiin. Aluksi tuli alle kymmenen, mutta loppuvuosina kävijöitä oli jo sata. Luukkaan Pysäkki aloitti vuonna 2008.-Aamuhartauden jälkeen rupean keskustelemaan ihmisten kanssa, rupeamme rakentamaan arkipäivää.Kun pysäkki sulkeutuu kello 14, alkavat 12-vuotiaan pojan yksinhuoltajalla kotityöt.-Vapaa-aikaa ei todellakaan jää.KUVATEKSTIHeli BlåfieldReijo Hölsä nauttii auringonpaisteesta Luukkaan Pysäkin seinustalla. Kohta alkaa ruokakassien jako.

Anne Kotiharju

Kirjoittaja: