Lappeenranta. Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen kalustovastaava Matti Oikkonen aukoo melkein koko hallin peittävää muovipressua. Sen alta paljastuu muun muassa punaisia hevoskärryjä, joissa on puupinnapyörät, messinkisiä venttiilejä ja koreita valmistajan kilpiä. Vanhojen käsiruiskujen yksinkertainen tekniikka kertoo heti, että tulipalon sammuttaminen oli aikoinaan aivan toisenlainen puhde kuin nykyisin.
Rupinen peltihalli on entisen Nuijamaan kunnan perua. Pressua tarvitaan, koska sen katto ei ole enää oikein luotettava.
Kalustoa on säilytetty muun muassa Linnoituksessa naisvankilan ruumisvaunuvajassa ja sittemmin Rauhassa.
Hallissa on 1940-luvun paloauto. Pelastuslaitoksen hienoin autovanhus on paloaseman takapihan vajassa. Vuoden 1932 mallisessa avo-Fordissa palomiehet istuivat sivuilla puupenkeillä. Yksi soitti messinkistä hälytyskelloa.
Monet VPK:t ja tehdaspalokunnat ovat jo toimintansa sammuttamisen rajoilla. Myös niillä on runsaasti ikääntynyttä kalustoa. Esineistöä olisi todennäköisesti yllin kyllin.
Oikkosen mielestä vanhasta kalustosta olisi hyvät mahdollisuudet perustaa palo- tai nykyaikaisemmin pelastusmuseo.
Oikkonen muistaa, että Kuopion pelastuslaitoksella on museo. Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuuksia sellaiseen nykyisissä tiloissa.
Mikäpä estäisi liittämästä museoon nykyaikaisia osia ja vaikkapa monessa yhteydessä haikailtuja virtuaalikokemuksia?
Ongelmaksi alkaa kuitenkin muodostua, että vanhasta kalustosta tietävien joukko harvenee.
Esimerkiksi vanhaa Fordia pitivät vanhat palomiehet kunnossa omasta kiinnostuksestaan Se on nytkin ajokuntoinen. Sytytyspuola pitäisi uusia ja akku laittaa paikalleen.
Oikkonen mietiskelee myös sitä, että miten nykyisellä väellä riittäisi aikaa, energiaa ja kiinnostusta vanhan kaluston kunnossapitoon.
Asiassa on myös tavallaan kaksi koulukuntaa. Toisen mukaan esineiden pitäisi olla alkuperäiskunnossa kaikkine kolhuine ja patinoineen, toiset haluaisivat, että esineet entisöitäisiin. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään.
Osin vanhaa palokalustoa on Oikkosen mukaan myös romutettu, käytännön pakosta. Tiloja ei vain ole vuosien mittaan löytynyt.
Tuoreita kerroksia vanhaan esineistöön ei pääse syntymään, sillä kalusto uudistuu nykyisin nopeasti.
Ajoneuvokanta on kasvanut aika lailla 1930-luvulta. Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella on nykyisin kaikkiaan 177 rekisteröityä ajoneuvoa.
Kuvateksti
Janne Lehtonen
Kalustovastaava Matti Oikkosen mukaan kunnollisia tiloja vanhalle kalustolle on etsitty pitkään.
Lappeenrannan vanhin paloauto, Ford vuodelta 1932 on yhä lähes ajokuntoinen.
Valmistajien messinkikilvet kertovat silloisesta suhteesta tuotantoon.