Tuija Sorjanen
LAPPEENRANTA. Saastuneesta Haapajärvestä on nostettu tonneittain roskakalaa. Särjet ja lahnat eivät enää kuormita rehevöitynyttä järveä. Vihreä vesi on muuttunut ruskeaksi. Se on merkki järven tilan kohenemisesta.
Aikoihin ei ole ollut sellaista tilannetta, että näkyisi kiviä tuolla lailla, sanoo Timo Koskelainen ja osoittaa Haapajärven tyynen pinnan alle.
Koskelainen on asunut Haapajärven rannalla Vainikkalassa koko ikänsä. Järvessä saattoi vielä uida, kun hän oli lapsi. Nyt veteen ei tee mieli. Pohjaa ei näe, koska vesi on niin sameaa. Rannassa suuren osan pinnasta peittävät vieri vieressä olevat ulpukanlehdet. Niiden alta kuuluva kummallinen naputus kuulostaa siltä, että vesi kiehuu elämää.
Haapajärvessä ei ole vettä lainkaan ensi kesänä.
Koskelainen luonnehtii järven puhdistamista vuosisadan tapahtumaksi.
Ei se siitä ainakaan huonommaksi mene.
Myös maanviljelijä Juha-Matti Kälviäinen odottelee järven puhdistamista luottavaisena. Hänkin on asunut Haapajärven rannalla koko ikänsä, vuodesta 1972. Hän opetteli uimaan kyläkoulun viereisessä maauimalassa, jonka kaupunki rakennutti hyvän tahdon eleenä kylän lapsille. Siellä Kälviäinen on joutunut opettamaan omatkin lapsensa uimaan.
Kälviäisten pihasta avautuva maisema järvelle on hänestä kaunis järven karmeasta tilasta huolimatta.
Kuivattuna järvi voi olla aika hurja näky. Kai sitä kuitenkin yhden kesän jaksaa katsella.
Kun järvi kuivataan, Kälviäiset aikovat perata oman rantansa pohjan.
Kun paljastuu mitä siellä on, tehdään kyllä kaikki, mitä voidaan.
Timo Koskelaiselle järvestä on ollut saastuneenakin iloa. Kuhaa nousee kuin apostoli Pietarille. Rikas, vaikkakin huvennut lintukanta innoittaa harrastelijavalokuvaajaa. Viimeksi keskiviikkoaamuna Koskelainen näki, kun kolme harmaahaikaranpoikasta opetteli lentämään, ja kun ruskosuohaukka sai saaliin kaislikosta. Ensimmäisen sorsansa Koskelainen ampui 7-vuotiaana vuonna 1958 tällä järvellä.
Viimeiset parikymmentä vuotta Timo Koskelainen ja vaimonsa Marjukka Koskelainen ovat katselleet järveä parinsadan metrin päästä hirsitalonsa parvekkeelta.
Onhan siitä etäältä katsottuna visuaalistakin iloa.
Puhdistusaikataulu
Vuosi 2001: Lappeenrannan kaupungille velvoite järven kunnostamisesta Vuosi 2009: Ympäristölupa järven kunnostukseen Vuosi 2011: Järven kunnostaminen aloitetaan
Tammikuu: Kuivatusuomia tehdään etelään, lasketusallas rakennetaan
Tammihuhtikuu: Pengerrys ohitusuomia varten
Toukokuu: Poistokalastus aloitetaan
Heinälokakuu: Rakkolanjoen alaosaa perataan Lokakuumaaliskuu 2013: Veden pinnan annetaan laskea painovoimaisesti Joulukuuhelmikuu 2012: Ohitusuomaa Rakkolanjoessa virtaavalle vedelle kaivetaan Vuosi 2012: Järvi on kuivana koko kesän
Helmimaaliskuu: Kuivatusuomaa ruopataan Maaliskuumaaliskuu 2013: Vettä pumpataan Haapajärvestä, jotta pohja pysyy kuivana
Syyskuu: Settipatoa rakennetaan
Vuosi 2013: Työn on määrä valmistua
Helmimaaliskuu: Rakkolanjoen suualuetta ruopataan
Huhtikuu: Pohjapato rakennetaan
Huhtiheinäkuu: Pengerrykset puretaan ja ohitusuoma peitetään
Heinäelokuu: Läjitysalue tasataan
Haapajärven puhdistus ainutlaatuinen hanke Haapajärvestä tulee suurin Suomessa koskaan kuivaamalla puhdistettu järvi.
Järvi on saastunut 1960-luvulta lähtien pääosassa siksi, että Lappeenrannan kaupunki on ohjannut puhdistetut jätevetensä Haapajärven läpi menevään Rakkolanjokeen.
Haapajärvi on Pien-Saimaan ohella pahiten saastunut järvi Etelä-Karjalassa.
Järvellä on etenkin ennen ollut runsas linnusto, ja sen Natura-arvo halutaan palauttaa.