Myymäläauton mukana 1970-luvun Ruokolahdelle

Ruokolahden filmifestareilla näytetään ruokolahtelaisia kotivideoita 1970—90-luvuilta. Vanhoille kotivideoille on tallentunut arjen historiaa.

Hanna Romppainen

Ruokolahti. Taitotalon seinällä myymäläauto matkaa vähän toisenlaisen Ruokolahden halki. Sillan sijasta Äitsaareen kuljetaan lossilla, monien hakkuuaukeiden tilalla on vielä metsää, Patotiellä ei ole päällystettä ja joka pysäkillä autoon nousee monta asiakasta.

Vuodenajasta riippumatta jokaisella naisella on yllään mekko, päässään huivi ja jalassaan kumisaappaat.

Myymäläauton matkan on kuvannut kaitafilmiharrastaja Esko Kosonen. Hän matkusti myymäläauton mukana 1970-luvun alussa kaitafilmikameransa kanssa.

Kososen kuvaaman filmin pääsee näkemään ensi sunnuntaina alkavilla Ruokolahden filmifestareilla. Ihmiset ja maisemat -festivaalilla esitetään ruokolahtelaisia kotivideoita 1970—90-luvuilta.

Myymäläautovideon kuvannut Esko Kosonen on filmifestivaaleja järjestävän Virve Niirasen tädin mies. Niiranen sai filmin käsiinsä yli kymmenen vuotta sitten. Pari vuotta sitten hän digitoi videon perhekäyttöön.

— Video oli niin hellyttävä. Ihmisillä ei ole mihinkään kiire, ja jokaisella naisella on aina essu ja käsveska. Katsoessa tuli ajatus, että näitähän voi olla paljon lisää ja ne pitäisi saada talteen.

Puskaradio laitettiin soimaan. Nyt liuta ruokolahtelaisia kaitafilmejä on kerätty ja digitoitu.

Kaitafilmeillä ei ole ääntä. Niirasen mukaan tarkoituksena on, että elokuvia saa festivaalinäytöksissä kommentoida. Ennakkoon myymälävideota katsellessa huomaa, että kommentointi on olennainen osa katsomiselämystä.

Ruokolahtelaista elämää on Niirasen mukaan tallentunut kaitafilmeille ja VHS-nauhoille yllättävän paljon. Filmit ja videot ovat kuitenkin olleet unohduksissa kotien vinteillä ja laatikoissa. Niiden arvoa ei ole tiedostettu.

— Näiden säilyttämiseen ei olla vielä herätty. Nyt olisi korkea aika muuttaa filmit digitaaliseen muotoon, kun vielä on niitä, jotka muistavat, keitä niillä esiintyy.

Välillä kuva sumenee ja zoomailu menee pieleen. Filmit on tarkoituksella jätetty käsittelemättömäksi.

— On tarkoitus, että filmeistä näkyy, että ne on ihmisten tekemiä.

Filmien arvo on Niirasen mukaan siinä, että niissä näkyy mielenkiintoinen ajankuva ja se, millä tavalla maisema on muuttunut. Niihin on tallentunut aito arjen historia.

— Usein filmataan erityistilaisuuksissa: häissä ja ristiäisiä. Vuosien päästä paljon kiinnostavampaa olisi kuitenkin ihan tavallinen arki.

Ruokolahden Ihmiset ja maisemat -filmifestivaalin filmiesitykset 21.8., 23.8., 25.8., 1.9. ja 4.9. kello 18 Ruokolahden Taitotalolla. Vanhojen valokuvien näyttely avoinna 21.8—4.9. kello 15—19 (suljettu lauantaisin).

Kirjoittaja:
Hanna Romppainen