Otto Ponto
SAVITAIPALE. Näytteenottokapseli mulahtaa tummaan järveen. Vaijeri suhisee Juha Vartiaisen käsissä, kun säiliö vajoaa Kuolimon Isoselkään 30 metrin syvyyteen.
Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n kenttämestari hakee vedenlaatunäytettä Etelä-Suomen kirkkaimmasta järvestä harmaana torstaiaamuna elokuun lopulla.
Vartiainen jakaa veden näytteenottokapselista isoon muovipulloon ja pieneen lasipulloon. Hän lisää kahta kemikaalia, jotka saostavat hapen. Mitä vaaleammaksi vesi menee, sen vähemmän happea siinä on. Lasipulloissa vesi rusehtuu voimakkaasti eli happea riittää syvälläkin.
Viimeisellä nostolla näytteenottosäiliö tulee näkyviin 4,7 metrin syvyydessä.
Kuolimon vedenlaadusta kertovat mittaustulokset ovat harvoin dramaattisia. Näin on elokuun lopun näytteissäkin.
Vedenlaatu on säilynyt erinomaisena selällä, Säkniemen länsipuolella näkyy jätevedenpuhdistamon vaikutus, sanoo limnologi Pena Saukkonen Saimaan vesiensuojeluyhdistyksestä.
Kuolimon muutoksessa vuosikymmenkin on lyhyt aika. Saukkonen myöntää, että muutoksen vaivihkaisuus voi tehdä kokonaisuuden hahmottamisen hankalaksi.
Hyvistä mittaustuloksista huolimatta monien huoli järven tilasta on suuri.
Viranomaiset tuijottavat toleranssejaan, mutta ihmisten havainnot ovat toinen juttu, kertoo mies, jonka Kuolimon tilanne on lannistanut.
Veden kirkkausaste on sukeltamista harrastavan miehen mukaan laskenut. Pohja ja rantakivet ovat monin paikoin limoittuneet sekä karut lahdet kaislikoituneet.
Mies haluaa pysytellä nimettömänä. Hän sanoo paaduttaneensa itsensä, koska toimia ei ole saatu aikaiseksi.
Tervettä olisi helpompi hoitaa kuin sairasta. Osakekeinottelun pikavoittoja siinä hommassa ei ole, mies sanoo.
Mittaukset kertovat osansa, käytäntö lisää. Kysytäänpä, uskaltaako Kuolimoa yhä juoda?
Kuten monet paikalliset, limnologi Saukkonen joisi, kunhan ei vedenpuhdistamon vaikutusalueelta.
Kenttämestari Vartiainen puolestaan sanoo, ettei juo järvivettä edes Kuolimosta.
Lappeenrannan seudun ympäristötoimen tarkastaja Jarmo Karhulakaan ei viran puolesta suosittele juomista. Yksityishenkilö Karhula puolestaan turvaisi Kuolimoon hätätilanteessa.
Kuolimo on erityisen herkkä vesistöalue. Se tarkoittaa, että pienetkin määrät ravinteita vaikuttavat.
Niitä tulee jätevedenpuhdistamolta, mökeiltä ja talousmetsistä. Leutojen talvien jälkeen vesi on ollut aiempaa tummempaa.
Kuolimon arvioidulla valuma-alueella peltoja on vähän, mutta talousmetsää riittää. Hakkuista kulkeutuu ravinteita.