Jyrki Nuottimäki
Lappeenrannan tulevan kaupunginjohtajan Kimmo Jarvan henkilökuva on hyvin positiivinen. Hänet tuntevat luonnehtivat miestä myönteisesti.
– Karjalaiset ovat positiivisia, Jarva kuittaa.
Löytyykö vikoja? No ainakin yksi.
– Ainoa vika on, että puuttuu heikkoutta, hämäläinen Jarva hymähtää pohjalaisella sutkautuksella. Miehestä löytyy siis huumoriakin.
Pehmopalautetta Jarva on saanut. Joskus joku on kehottanut lyömään nyrkkiä pöytään oikein näkyvästi.
Se ei ole kuitenkaan Jarvan juttu. Sen sijaan hän pitää itseään päämäärätietoisena ja tarvittaessa jämäkkänä rajojen asettajana. Sen voi tehdä muullakin tavalla kuin lyömällä nyrkkiään pöytään.
Lähialaiset ovat hyvin koulutettuja eri alojen ammattilaisia ja usein johtajia itsekin. Ei heillä ole kuulossa vikaa, ja päätöksiini on suhtauduttu lojaalisti erilaisista näkemyksistä huolimatta, Jarva sanoo.
– Haluan pitää kiinni inhimillisestä otteesta johtamisessa. Ehkä en ole kauhean etäinen, mistä on kyllä hyötyä.
Ovi on auki
Tästä on kuvaava esimerkki Vihdistä. Jarva peri edeltäjältään työhuoneen kaupungintalon neljännestä kerroksesta. Siellä ei ollut muuta kuin saunaosasto, neuvotteluhuone sekä hänen ja sihteerin työhuoneet. Henkilökunta nousi kerrokseen suurin piirtein vain ajanvarauksella.
Kului pari kuukautta, ja Jarva muutti kerrosta alemmaksi. Työhuone oli vaatimattomampi, mutta tässä kerroksessa oli mukavampi työskennellä. Näki ihmisiä käytävällä ja saattoi jutella asioista epävirallisesti. Hän koki olevansa paremmin kaupungin rytmissä mukana.
– En halua olla jossain norsunluutornissa patruunamaisesti. Sellainen johtaminen ei minuun istu.
Huomautan Jarvalle, että Lappeenrannassakin kaupunginjohtajan työhuone on neljännessä kerroksessa.
– Oho, tässä menin vähän koukkuun. Ehkä sitten on niin, että työhuoneen ovi on auki. Sillä asenteella haluan työskennellä. Vähän samalla tavalla kuin elävässä elämässä – ei saa tehdä liian yksinäistä tästä ammatista itselleen, Jarva sanoo.
Luova johtaja
Jarva kävi ennen valintaansa keskusteluja siitä, mitä uudelta kaupunginjohtajalta odotetaan. Niissä korostui markkinointihenkisyys ja keulakuvan rooli.
– Ei se ihan yllättävää ollut, mutta oletin odotusten liittyvän enemmän talouden kunnossa pitämiseen ja tehokkaaseen elinkeinopolitiikkaan, että euroja rupeaa tulemaan.
Jarva painottaa kaupungin ydintehtävää palvelujen tuottajana. Tuottamistapoja tarkastellaan ehkä jatkossa hyvin ennakkoluulottomasti.
Uusi kaupunginjohtaja haluaa tuoda organisaatioon asennetta, yritystä ja uuden hakemista, mutta ei tavoittele itselleen henkilösidonnaista keulakuvan roolia. Asioita pitää lähestyä avoimella ja mutkattomalla tavalla.
– Johdan mielelläni luovia ihmisiä ja kannustan heitä omaan ajatteluun. Sillä tavalla alaisista saa eniten irti. Siihen liittyy työhyvinvointi ja viihtyminen, että on mukava tulla aamulla töihin. Innostan henkilöstöä panemaan kaikkensa peliin. Sellainen johtaja haluan olla.
Kävelykatumies
Jarva varoo ottamasta voimakkaasti kantaa tuleviin linjanvetoihin. Näkemykset syventyvät työtehtävien kautta. Ei niiden kanssa pidä hötkyillä, sen hän on oppinut.
Silti mielipiteitä löytyy. Uusi kaupunginjohtaja on edellisen linjoilla esimerkiksi keskustan kehittämisessä. Ydinkeskustan elävöittäminen on tärkeää; siellä on kaupungin käyntikortti. Kaavoituksella tietyt rajat pitää asettaa jämäkästi. Kaikessa ei voi toimia pelkästään markkinaehtoisesti, mutta silti tilaa pitää olla myös isoille kaupallisille investoinneille.
Jarva tunnustaa tykkäävänsä kävelykaduista. Hän on tyytyväinen siitä, että parhaita alueita on painotettu kävelykaduiksi, vaikka luki äsken lehdestä kuntalaisen mielipiteen, jossa tämä kysyi, milloin kävelykaduista päästään eroon. Tuskinpa Jarvan aikana.
– Kävelyalueet ovat viihtyisyyttä luova tekijä. Kunnon kaupungissa pitää olla kävelykatu. Onko sellainen näivettänyt kaupallisia palveluja, vai mihin se arvostelu perustuu?
Veturilla on vastuu
Kuntayhteistyöhön Jarva suhtautuu samalla tavalla kuin työhön omassa organisaatiossa. Keskustelut ja hyvät neuvotteluyhteydet ovat tärkeitä.
Hän muistaa Taipalsaaren ajoilta, kuinka Lappeenrantaa arvosteltiin sanelupolitiikasta.
– Ehkä se on isomman ja monipuolisen valmisteluorganisaation omaavan kaupungin rooli. Siellä on resursseja tehdä valmiimpia esityksiä ja luoda näkemyksiä asioiden hoidosta, vaikka muut kokevat sen helposti saneluna. Yritän saada aikaan ilmapiiriä, ettei niin koettaisi.
Jarva kuitenkin huomauttaa, että Lappeenranta on maakunnan kiistaton veturi.
– Sen roolin me haluamme, mutta siinä asemassa pitää kantaa myös vastuu. Maakunnalliset asiat on hoidettava yhdessä neuvottelemalla.
Ei ajopuuna
Hallituksen suunnittelemassa kuntarakenneuudistuksessa Jarva näkee hyvää ja huonoa.
– Hyvää on Paras-hanketta selkeämpi malli. Se perustuu vahvoihin peruskuntiin, joissa on saman johdon alla palveluiden rahoittaminen ja tuottaminen. Nykyiset kuntarakenteet eivät ole tehokkain tapa toimia.
– Huonoa on lähestymistapa. Sitä pitää kehittää. Kunnissa on nyt sellainen olo, että uudistusta tehdään sanelupolitiikalla. Se ei sovi Suomeen, jossa kunnallishallinto on hyvin perinteistä ja hiukan konservatiivista. Uudistusta pitää viedä eteenpäin jämäkästi, mutta kuntia kuuntelevalla otteella.
Jarva uskoo uudistuksen merkitsevän kuntaliitoksia myös Etelä-Karjalassa. Hän toivoo liitosajattelua vapaaehtoiselta pohjalta ja siitä näkökulmasta, että liitoksia tavoitellaan terveemmän kuntatalouden aikana, eikä ajopuuna vasta sitten, kun kuralla oleva talous ei jätä muita vaihtoehtoja.
Varoo läpisyöttöjä
Jarva avaa huomenna maanantaina kaupungintalon oven. Hänellä on vahva luottamus siihen, että Lappeenranta on selviytyjä Suomen kuntakentässä huolimatta nurkan takaa kurkistavasta Euroopan talouskriisistä.
– Me selviämme keskimääräistä paremmin. Menestyksen perustana on monipuolinen toimialarakenne. Kaupungissa toimivien yritysten liikevaihtojen kehitys on ollut hyvää. Lisäksi Venäjä ja siihen liittyvien liiketoimintojen kehitys vahvistaa Lappeenrannan asemaa muihin kuntiin verrattuna.
Perehtyminen menestystekijöihin ja niiden kohentamiseen alkaa heti.
– Aloitan harjoittelijana, Jarva naurahtaa, vaikka kalenteri on jo nyt lähes täynnä vuoden loppuun asti.
Seppo Miettinen on ennen lomia ja eläkkeelle lähtöään töissä enää kaksi viikkoa. Sen jälkeen Jarva ottaa viran haltuunsa, aluksi viransijaisena.
– Meillä on Miettisen kanssa yhteisiä palavereja, tapaan johtavia viranhaltijoita ja sidosryhmiä. Käymme myös Viipurissa ja Pietarissa, jossa en ole koskaan vieraillut.
Jarva haluaa ottaa pelikentän haltuunsa keskustelemalla, eikä lempilajinsa tenniksen läpisyötöllä.
– Vuorovaikutus on olennaisin osa tätä ammattia. Se avaa ovia yhteistyölle.
Kimmo Jarva
Syntynyt 10.3.1969 Tampereella.
Perheeseen kuuluvat Satu-vaimo sekä tyttäret Henrietta (15 vuotta) ja Elisa (12 vuotta). Tyttäret käyvät koulua lukuvuoden loppuun Tampereella. Perhe muuttaa Lappeenrantaan syksyyn mennessä. Koti on katsottuna Vilhunkulmasta.
Jarva valmistui ylioppilaaksi Ylöjärven lukiosta 1988 ja hallintotieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta 1995.
Takana on 16 vuotta kunnallista työkokemusta johtavan viranhaltijan tehtävistä kuudessa eri kunnassa. Vihdin kunnanjohtajana 2008 alkaen, Kurikan kaupunginjohtajana (2003-2008) ja Taipalsaaren kunnanjohtajana (2000-2003). Työuransa Jarva aloitti Karjalohjan kunnansihteerinä ja työskenteli sen jälkeen Padasjoella hallintojohtajana ja Säkylässä kunnansihteerinä.
Kielitaito: englanti, ruotsi ja saksa.
Harrastukset: tennis, pyöräily, kuntosalilla käynti ja lukeminen. Viihtyy myös kesämökillä Suonojärven rannalla Vesilahdella. Tenniksessä Jarvalla on kaksi Vihdin mestaruutta.