Leena Sallinen
Nykypolville Ylämaasta tulee ensimmäisenä mieleen kivenjalostus. Vanhastaan Ylämaan tuki ja turva on kuitenkin ollut metsä. Ylämaalaiset hankkivat siitä tienestiä vaikka varsluutina.
Ylämaan kylillä tehtyjä varsiluutia myytiin Viipurin markkinoilla, mutta tärkeä asiakas oli myös Valtion rautatiet. Se käytti paljon luutia varsinkin ratavaihteistojen putsaamiseen lumesta.
Tällainenkin tieto löytyy kirjasta Yl’maan messäläiset puun ja metsän käyttäjinä. Ylämaan kotiseutuyhdistys julkaisi sen marraskuussa.
Yl’maa-nimitys juontuu ajasta, jolloin Ylämaa kuului Säkkijärveen.
Emäpitäjän rantapuolelaiset kutsuivat Yl’maan väkeä messäläisiksi, kertovat 77-sivuisen julkaisun keskeiset tekijät Erkki Autio, Paavo Koponen ja Antti Vanhanen.
Vainojen aikaan Säkkijärven rantakylien asukkaat pakenivat turvaan Ylämaan korpeen. Parempina aikoina vastakkaiseen suuntaan virtasi metsätuotteita.
Varhaisinta kauppatavaraa niistä olivat turkikset ja terva, sittemmin halot, joita vietiin Ylämaalta rannikon satamiin ja sieltä Pietariin.
Viipurin markkinoille ja omiin tarpeisiinsa ylämaalaiset tekivät puusta vaikka mitä ajopeleistä astioihin. Astiat myös täytettiin metsän antimilla. Riista, marjat ja suolasienet olivat Ylämaalla tärkeää särvintä.
Itse metsästä tuli kauppatavaraa kun sahoista edettiin järeään puunjalostukseen. Erkki Aution mukaan Ylämaan isännät myivät laajojakin metsäalueita uittoväylien läheltä kunnes laki esti ryöstöhakkuut ja puukaupan vilkastuminen loi alalle pelisäännöt.
1930-luvulla perustettu Ylämaan metsänhoitoyhdistys oli tärkeä valistaja ja ja puukaupan edistäjä.
Ylämaan kunta perustettiin vuonna 1929, mutta ylämaalaisten elämä suuntautui vahvasti Säkkijärvelle ja rannikolle sotien jälkeiseen rajan siirtymiseen saakka. Sen jälkeen tieyhteyksien saanti Ylämaalta muihin suuntiin jumitti pitkään puukauppaakin.
1970-luvulla alkanut metsätalousalueiden suunnittelu oli Paavo Koposen mukaan tärkeä kehitysvaihe Ylämaan metsien hyödyntämisessä ja hoidossa. Kirkolla ja osuuspankin liepeillä alkoi liikkua myhäileviä metsäihmisiä.
Ylämaan kunta ja seurakunta saivat ison metsäomaisuuden Säkkijärvestä erottuaan. Kunnalle metsät olivat hätävara, joiden myynnillä se sinnitteli muutaman jatkovuoden itsenäisenä ennen kuin liittyi Lappeenrantaan 2010 alusta.
Kaupungista Ylämaalle muuttanut Sakari Laisi kertoo kirjan lopuksi olevansa mieluusti metsäläinen. Kirjan aluksi Antti Vanhanen kertoo metsän merkityksestä suomalaisille yleensä.
Yl’maan messäläiset puun ja metsän käyttäjinä -kirjaa voi ostaa Ylämaan kotiseutuyhdistykseltä ja Ylämaa-talolta.
KUVATEKSTI
Erkki Autio
Puun korjuu ja markkinoille saaminen on ollut kovaa työtä Ylämaallakin. Joutsenkoskella nostettiin koivuja vedestä pienen rautatien vaunuihin 1930-luvulla. Kuva on kirjan kuvitusta.