Sari Pullinen
Lappeenranta. Teatterikirjallisuuden klassikot kertovat yleismaailmallisesti ihmisen perusolemuksesta. Juuri siksi sellaiset teokset kuin Shakespearen Romeo ja Julia tai Macbeth vetoavat yhä, yli 400 vuoden takaa.
Macbeth kertoo kasvavasta vallanhimosta, jota ympärillä olijat ruokkivat. Ellei yksilö ole vahva, hän lähtee helposti mukaan ääriliikkeisiin, lappeenrantalainen teatteriohjaaja Maria Fomin pohtii.
Myöhäisellä 1500-luvulla eläneen englantilaisen kauppiaan pojan teokset ovat olleet Fominille aina mieluisia. Aikoinaan hän teki Teatteri Peränurkassa Hambethin, Hamletin ja Macbethin yhdistelmäteoksen. Siinä hahmot puhuvat eri käännöstekstein. Kuten klassikoiden kohdalla olettaa sopii, Macbethiakin ovat kääntäneet suomeksi useat.
Useissa näytelmissään Shakespeare kirjoittaa unista. Hän miettii, mikä on totta ja mikä ei. Hän myös tavoittaa ihmisen perusolemuksen, perustunteet kuten vihan, rakkauden, surun ja vallanhimon.
Ranskalainen komedioiden kirjoittaja, Shakespearen jälkeen elänyt Molièrekin puhuttelee Fominia.
Kummatkaan eivät arvostele, vaan tarkkailevat.
Maria Fominin rakkaus teatteriin syttyi jo lapsena. Syntymäpäivävieraat eivät päässeet koskaan kakulle ennen kuin olivat nähneet syntymäpäiväsankarin itsensä kirjoittaman ja esittämän spektaakkelin.
Haaveeni oli balettitanssijan ammatti, mutta pituudestani tuli este. Onneksi teatteriharrastus oli koko ajan ollut mukana. Lappeenrannan kaupunginteatterin näyttelijät pitivät nuorisoteatteria työväentalolla, ja sinne pääsin 12-vuotiaana kuunteluoppilaaksi. Parin kuukauden jälkeen sain roolin.
Omaa projektiaan Studio Teatteria Fomin on vetänyt kymmenen vuotta. Samanaikaisesti ohjauksessa on ollut monia muitakin ryhmiä, myös useita erityisryhmiä kuten kehitysvammaisia.
Tänä keväänä Fomin venyy kuuteen ensi-iltaan: kaksi oopperaa, Macbeth, Alma Kuulan monologinäytelmä sekä näytelmät Kimpisen lukioteatterilta ja kansalaisopiston senioriteatteriryhmä Ruususilta.
Harjoittelemisesta hän pitää kovasti. Se on tutkimusmatka.
Melkein koko ajan teen teatteria, sillä on tehtävä kaikenlaista, hankittava tarpeistoa, puvustettava, levitettävä julisteita.
Lappeenrannassa on paljon teatterin tekijöitä, mutta täältä puuttuu yksi kokoava toimitila, missä yhdistyisi monia eri toimintoja. Yleisö ei löydä esityksiä, kun pienille ryhmille ei ole yhtä paikkaa. Se on pitkälti rahakysymys. Ehkä me emme osaa pitää meteliä, mutta energiamme menee esitysten tekemiseen.
KUVATEKSTI
Tuuli Truhponen
Teatteriohjaaja Maria Fomin on itse näytellyt viimeksi kymmenen vuotta sitten Lappeenrannassa Teatteri Peränurkassa. Lavalle tekee toisinaan nytkin mieli.
Maria Fomin
Teatteriohjaaja, näyttelijä
Syntynyt 1964 Lappeenrannassa
Valmistunut teatteritieteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta 1988
Opiskellut Varsovan teatterikorkeakoulussa Janusz Wisniewskin ja Maja Komorowskan oppilaana
Näytellyt Lappeenrannassa ja Savonlinnassa
Lappeenrantaan Teatteri Peränurkan vastaavana opettajana 19982004
Vetää useita eri teatteriryhmiä Lappeenrannassa