Outi Salovaara
Puoli miljoonaa euroa. Se oli ristiinalaisen sahayrittäjän Pekka Sollan henkilökohtainen menetys Ruokolahdelle viritetyssä koivukeskuksessa.
Hänen yhtiönsä Koivusaha Solla aloitti koivukeskuksessa 2002 yhtenä viidestä koivunjalostusyrityksestä ja meni konkurssiin 2006.
Kaikki yrittäjät eivät halua julkisesti kertoa rahallisista menetyksistään, mutta jokaisella ne olivat isoja. Joillakin myös terveys oli vaakalaudalla, eivätkä kaikki ole toipuneet täysin vieläkään.
Yksi asia kalvaa Sollaa yli kaiken: puolen miljoonan euron menetysten joukossa ollut 50 000 euron takausmaksu Imatran Seudun Kehitysyhtiön konkurssiin menneelle tytäryhtiölle Koivukeskuksen Puunhankinta Oy:lle. Solla maksoi takauksen omasta pussistaan.
Solla antoi Puunhankinnalle henkilökohtaisen takauksen, koska oli yhtiölle velkaa. Hän ei pystynyt maksamaan Puunhankinnalle tilavuokria, koska Puunhankinta ei ollut toimittanut luvattua koivua, sahurin tulonlähdettä.
Markkinoita ja myyntisopimuksia oli olemassa. Sahatavaraa olisi mennyt vaikka kuinka helkatisti, jos olisi ollut puuta, Solla muistelee.
Julkisin varoin toiminut Puunhankinta-yhtiö meni konkurssiin 2007 mukanaan Sollan 50 000 euroa. Puunhankinta-yhtiön velat, yhteensä neljä miljoonaa euroa, jäivät veronmaksajien kontolle. Solla ja muut yrittäjät kuittasivat tappionsa itse.
Solla on kuitenkin tyytyväinen, että hän säilytti terveytensä ilman mömmöjen syömistä. Siihenkin jotkut yrittäjät turvautuivat.
Solla harkitsi jo 2000-luvun alussa käräjöintiä Puunhankintayhtiötä vastaan, joka petkutti yrittäjät mukaan ja rikkoi sopimuksen koivutoimituksista.
Hän keskusteli tuolloin asiasta imatralaisen asianajajan Timo Mönkäreen kanssa. Mönkäre on edelleen sitä mieltä, että Solla olisi voittanut jupakan kirkkaasti.
Solla kuitenkin päätti yrittää edistää koivukeskusasiaa rauhanomaisesti ja jätti käräjöinnin.
Minusta liian vähälle huomiolle on jäänyt se, miten koivukeskuksen yrittäjät kärsivät, sanoo Mönkäre.
Yrittäjä Markku Papinniemi menetti koivukeskukseen investoimansa noin 1,3 miljoonaa markkaa eli nykyrahassa noin 220 000 euroa. Koivukomponentti Papinniemi aloitti koivukeskuksessa ensimmäisenä ja meni ensimmäisenä konkurssiin joulukuussa 2003.
Papinniemellä on vieläkin tallessa Kehitysyhtiön silloisen toimitusjohtajan Pekka Ruotsalaisen antama koivukeskuksen ruusuinen esite.
Me yrittäjät olemme miettineet kuka voisi pistää käyntiin petostutkinnan, Papinniemi sanoo.
Hallinto-oikeuden päätös väärin perustein maksettujen tukien takaisinperinnästä kertoo hänen mukaansa, että poliisitutkinnalle voisi olla perusteluja.
Asiat kuitenkin ovat vaarassa vanhentua, eikä kovan prässin läpikäyneillä yrittäjillä ehkä enää ole voimia käräjöintiin, jonka tulos on epävarma.
Ruokolahden koivukeskus
Suunnittelun käynnisti 1999 Imatran Seudun Kehitysyhtiön toimitusjohtaja Pekka Ruotsalainen.
Keskuksesta piti tulla Euroopan suurin koivun mekaanisen jalostuksen keskus jopa satoine työpaikkoineen.
Ruotsalainen markkinoi keskusta yrittäjille Stora Enson kanssa tehdyllä turvaavalla koivunsaantisopimuksella, joka osoittautui kuplaksi.
Koivunjalostuskeskuksen ensimmäiset yritykset aloittivat toimintansa 2002.
Jalostusyrityksiä oli yhteensä viisi. Lisäksi alueella on Lappeenrannan teknillisen yliopiston Koivu-tutkimuskeskus.
Koivuraaka-aineen puuttuessa yrityksistä neljä meni konkurssiin, viides toimii toisaalla. Koivu-tutkimuskeskus toimii edelleen.
Kehitysyhtiön tytäryhtiö Koivukeskuksen Puunhankinta Oy ajautui konkurssiin 2006, mistä aiheutui yli neljän miljoonan euron tappiot veronmaksajille.
Imatra joutui viime joulukuussa maksamaan takaisin 371 000 euroa väärin ja harhaanjohtavin perustein maksettuja tukirahoja.