Outi Salovaara
IMATRA. Imatran Seudun Kehitysyhtiö salasi tietoisesti Ruokolahdelle loihditun Koivukeskuksen ongelmia.
Kehyn silloinen toimitusjohtaja Pekka Ruotsalainen muun muassa peukaloi syksyllä 2002 konsultilta tilaamaansa koivukeskusraportin sisältöä. Raportti paljasti koivukeskuksen ongelmat, joista suurin oli koivupula.
Tätä ei voi näyttää rahoittajille, perusteli Ruotsalainen.
Konsultti selvitti syksyllä 2002 koivukeskuksen puunkuivaustarpeita. Selvitystä tehdessään konsultti järkyttyi yrittäjien tilanteesta.
Omaisuutensa koivukeskukseen sijoittaneita yrittäjiä oli petetty, kun heille luvattua elintärkeää koivuraaka-ainetta ei ollutkaan olemassa. Lisäksi petkuttaja oli julkinen taho, Imatran Seudun Kehitysyhtiö.
Konsulttia hirvitti, kun yrittäjiä vielä syyllistettiin esimerkiksi hallivuokrien maksamatta jättämisestä. Niiden maksaminen oli mahdotonta luvatun koivun ja samalla tulojen puuttuessa.
Konsultti kirjasi raporttiin keskuksen ongelmia ja niiden ratkaisuvaihtoehtoja.
Raportissa muun muassa kerrottiin julkisin varoin koivukeskukseen perustetun kuivaamon korkeista hinnoista yrittäjille, suuresta epäluottamuksesta Kehitysyhtiön omistaman Koivukeskuksen Puunhankinta -yhtiön toimitusjohtajaan Matti Valliin ja Puunhankinta-yhtiön omista sahausbisneksistä ohi koivukeskuksen yksityisten yrittäjien.
Ruotsalainen ei esitellyt raportin kritiikkiä rahoittajille tai julkisuuteen.
Asia on painanut konsulttia pian kymmenen vuotta. Hänen moraaliaan vastaan soti se, että yrittäjien hätä sivuutettiin eikä Kehitysyhtiön hallitus puuttunut asiaan mitenkään. Rahaongelmien lisäksi yrittäjien terveys oli vaarassa.
Etelä-Karjalan liitto käytti myöhemmin raportin tietoja vaatiessaan oikeudessa takaisin väärin perustein maksettuja koivukeskustukiaisia.
Liiton päätodisteena oli väitetty Stora Enson kanssa tehty puunhankintasopimus. Esimerkiksi Ruotsalaisen allekirjoittamassa rahoitushakemuksessa 2001 todettiin, että Kehitysyhtiö on tehnyt Stora Enso Oyj:n kanssa sopimuksen, jolla turvataan koivuraaka-aineen saanti.
Todellisuudessa kyse oli ei-sitovasta aiesopimuksesta, ja koivukeskus kaatui koivun puutteeseen.