Categories
Artikkelit

Saarelaisuudessa on yhteisöllistä voimaa

Saaren kunta toimi 75 vuotta ennen yhdistymistään takaisin Parikkalaan. Paikkakunnan historia on nyt koottu kansiin.

Anssi Kemppinen

SAARI. Vaaranmäen maisematornista näkyy koko entinen Saaren kunta.

Silmä tavoittaa Suur- ja Pien-Rautjärven, Neuvostoliittoon luovutetut alueet, kuntakeskuksen Akonpohjan lämpölaitoksen piipun ja viereisen Saaren kirkon ristikin pilkottaa puiden latvojen yli.

Esko Veijalainen on tornissa seuraamassa lintujen kevätmuuttoa, sillä vanhat maakotkat ovat jo helmikuussa matkalla Kuolaan. Parikkalassa syntynyt Veijalainen muutti kolme vuotta sitten Joensuusta Akonpohjaan.

-Saarelaiset ovat sellaisia lepsakoita karjalaisia. Täällä ei ole Etelä-Suomen hirveää paniikkia, vaan asiat tehdään ajallaan sen kummempia murehtimatta, luonnehtii Veijalainen.

Vaaranmäen ympärillä ovat Saaren kunnan synnyn kannalta tärkeät paikat. Esimerkiksi Olli ja Emilia Tiasen Ala-Ollukan talossa kokoontui Saaren seurakunnan ensimmäinen kirkolliskokous vuonna 1922.

SEURAKUNTA oli tärkeä alku, sillä silloisen lain mukaan jokaisen maaseutuseurakunnan oli oltava myös kunta.

Vuonna 1928 Saari sitten kuroutui omaksi kunnaksi Parikkalasta, mutta ei ilman synnytystuskia.

-Parikkalalla oli suuret omaisuudet, ettei niitä olisi tänne Saarelle rohdittu antaa, tietää Kirjavalan kylässä asuva Yrjö Helminen.

Saari muotoutui lopulta Honkakylän, Kesusmaan, Kirjavalan, Maironiemen, Mikkolanniemen, Saarenkylän ja Tarnalan kylistä. Uuteen kuntaan liitetyt ja vastahakoiset Joensuu, Tyrjä ja Rasvaniemi saivat vuonna 1931 palata Parikkalaan.

Kirjavala on ollut hyvä asuinpaikka. Se on ollut ennen Akonpohjaa Saaren väkirikkain kylä, ja sieltä on löytynyt suurin osa alueen muinaislöydöistä.

SAAREN uuden historiikin kirjoittanut Jaana Juvonen pitää Saaren kirkon rakentamista, järvenlaskuja ja kunnan kehittämistä saarelaisten voimannäytteinä.

Myös Honkakylässä syntynyt ja sinne eläkkeellä takaisin muuttanut Maila Kosonen vahvistaa yhteisöllisyyden.

-Lapsuudessani naapurit kaivoivat yhdessä perunaa ja yhdessä puitiin viljat. Saarelaiset ovat lämpimiä ja huomioon ottavia.

Järvenlaskuista syntyneet pellot toivat leivän maasta eläville kuntalaisille, toteaa perussaarelainen Veikko Kokkonen Tarnalan taivaanpankolla Kuposenmäellä.

-Kun järvet laskettiin, peltoala kasvoi 1 000 hehtaarista 4 000 hehtaariin. Maanviljelijöitä me ollaan oltu suurin osa.

Väestökato oli lopulta yksi syy, miksi Saari vuonna 2005 yhdistyi takaisin Parikka- laan.

Mutta niin kuin Kokkonen toteaa, ”ei se saarelaisuus karkaja mihinkään”.

Anssi Kemppinen

Yrjö Helminen on sitä saarelaista sukupolvea, joka syntyi Parikkalassa, on elänyt Saaren kunnan vaiheet ja elää taas Parikkalassa. Mies asuu Kirjavalassa, jossa laskee olleen aikojen saatossa 11 kauppaakin.

Saaren palvelut olivat kunnan loppuvaiheessa kunnossa. Honkakylässä asuva Maila Kosonen käy usein kirjastossa Akonpohjassa.

Saaren pohjoisimmassa kylässä, Tarnalassa, asuva Veikko Kokkonen tekee hiihtolomalaisille lasketteluriehaa Kuposenmäelle.

Pien-Rautjärvi näkyy hyvin Vaaranmäen näkötornista. Esko Veijalainen katsoo etelään.

Kirkon rakentaminen on ollut yksi saarelaisten voimannäyte.

Kirjoittaja:
Anssi Kemppinen