Helka Pylkkö
Kimmo Kuitusella on lapsuudestaan kaksi tärkeää muistoa äänestä. Rautatien tasoristeyksen eri tahtiin kilkattavat kellot ja Saimaalla pärisevä perämoottorin hurina houkuttivat pikkupojan hymisemään äänten keskellä, jäljitellen mutta hiukan eri korkeudelta.
Kuitusen lapsuutta ympäröi musiikki. Isä soitti kitaraa, ja ukki lauloi kuorossa sekä ohjasi vankien puhallinorkesteria Konnunsuolla. Yli-Iissä syntynyt poika muutti kymmenvuotiaana Joutsenoon, kun Konnunsuolta kotoisin oleva äiti palasi kotiseudulleen. Siellä alkoi Kuitusen varsinainen musiikkiharrastus pianoineen, rumpuineen ja teorioineen.
-Sitten alkoi musiikkiopistorumba.
Lukion jälkeen musiikkiopinnot eivät olleet täysin kirkas valinta, ja mies opiskelikin hetken fysiikkaa. Tie vei kuitenkin Sibelius-Akatemiaan. Hiljalleen alkupuolen laajat opinnot teorian ja käytännön parissa antoivat yhä enemmän tilaa säveltämiselle.
Kiinnostus matematiikkaan ei silti kadonnut. Tärkeä juonne Kuitusen musiikissa on ollut tietokoneavusteinen säveltäminen, jossa musiikkia ajattellaan matemaattisesti.
Kuitusen sydämessä sykkii myös rock, varsinkin proge. Rokkibändit ja improvisaatio värittivät miehen nuoruutta.
-Minulla oli 15-20-vuotiaana progeherkkyyskausi.
Myötävärähtelyä progressiiviselle rockille Kuitusella riittää yhä. Klassiseen musiikkiin erikoistumisen hinta on kuitenkin ollut se, ettei aikaa ja mahdollisuuksia riitä kaikkeen.
Eri musiikkityyleille on omat paikkansa säveltäjän elämässä. Hän intoutuukin kuvaamaan Kuitusen perjantaita. Päivän kirkkaat ja syvämietteiset hetket täyttyisivät länsimaisesta taidemusiikista.
-Illalla, jos kaverit on kutsuneet bileisiin ja jos siellä riehutaan ja tarvitaan jatketta humaltumiselle, ehdottomasti rockia ja jazzia.
Aamun melankolisessa kohmelossa maistuisi yhden tunnelman suloinen pop.
Säveltäjälle musiikki on itseisarvo. Sen on toimittava omaehtoisesti. Kun perusta on kunnossa, on mies avoin tuomaan yhteen eri taidemuotoja, kuten musiikkia, teatteria ja kuvaa.
-Kun nuotinnupukat ovat kohdallaan, sitten kaikki laajentuminen on mahdollista.
Tulevaisuutta Kuitunen ei suunnittele pitkälle etukäteen. Tie on vienyt jo ulkomaillekin, mutta suuret kansainväliset askeleet lienevät vielä edessä.
Erikoinen hetki uralla oli, kun Kuitusen suomenkielinen sävellys sai kantaesityksensä Etelä-Koreassa roikuttuaan aikansa kotimaassa esittämättömänä.
Säveltäjällä kytee silti haave palata vielä joskus muusikoksi ja esiintymään. Jälkikasvukin saa osansa säveltäjän toiveissa.
-Se ois nastaa, jos omat lapset rupeisivat soittamaan ja kuulisi joku päivä täällä kotona kamarimusiikkia.
Kimmo Kuitusen uuden teoksen esittely Joutsenon opistolla 26.5. klo 13: säveltäjä esittelee kappaletta. Konsertit Lappeenrannan musiikkiopiston Helkiö-salissa 26.5. klo 18 ja Imatran Konserttihovissa 27.5. klo 17.
Sävellysjärkäle hengittää hitaasti
Helka Pylkkö
Kimmo Kuitusen tuore sävellys paisui 40-minuuttiseksi. Tätä hän ei alun perin suunnitellut. Tilauskin oli 15-minuuttiselle teokselle.
Kuitunen aloitti sävellystyön tavoitteenaan muunnelmakappale. Homma tökki, kun muunnelmajaksoille alkoi kertyä liikaa pituutta.
Niinpä hän luopui ajatuksesta ja alkoi muokata yhtenäistä sonaattimaista kappaletta. Jälkiä muunnelmista teokseen silti jäi. Myös pituus johtuu alkuvaiheen aineksista.
-Perusmateriaali oli niin hitaasti hengittävää. Olisin tehnyt väkivaltaa, jos olisi puristanut kappaleen lyhyemmäksi.
Kuitunen säveltää aina huolellisesti, eikä päästä käsistään mitään keskeneräistä. Taustalla on myös suuri teoreettinen työ, joskin kokemuksen myötä esivalmisteluihin kuluu aiempaa vähemmän aikaa.
Hän pyrkii myös siihen, että musiikki olisi kuulijalle ymmärrettävää.
Antoisinta sävellystyössä on, kun jokin kohta selkenee. Se auttaa rakentamaan kappaletta eteenpäin.
-Vähän kuin palapelissä, kun saa varmat palat paikalleen.
Tällä kertaa lopputuloksena on hitaana alkava kappale, joka kasvaa moniulotteisemmaksi. Myöhemmin kappale saa vauhdikkaita kohtia.
-Lopussa on salaperäinen laulumainen kohta, jossa piano soittaa viulua, Kuitunen sanoo vertauskuvallisesti.
Säveltäjää luonnollisesti jännittää, kun uusi teos saa kantaesityksensä kotiseudulla. Täällä kun ovat hänen musiikilliset lähtökohtansa.
-Pitäisi hanakammin palauttaa niitä hedelmiä maaperään.
KUVATEKSTI
Tuuli Truhponen
-Jos on mahdollisuus altistua musiikille, ihminen altistuu itselleen, omalle sisäiselle elämälleen. Musiikki on minulle päivittäisen meditaation mahdollisuus, Kimmo Kuitunen kuvailee.