Categories
Artikkelit

Naiset Niskavuorelta, miehet Muumäeltä

Teatteri. Hella Wuolijoki: Niskavuoren Heta

Matti Saarela

Ohjaus, sovitus ja lavastus Lija Fischer, koreografia Netta Salonsaari, pukusuunnittelu Päivi Hanttu-Lindström, musiikin sovitus Seppo Äikäs, äänisuunnittelu Olli-Pekka Pyysing.

Rooleissa Anu Sinisalo, Valtteri Tuominen, Karo Lauronen, Helmi-Leena Nummela, Eija Iskanius, Sanna Kemppainen, Martti Manninen, Pauliina Palo, Karlo Haapiainen.

Lappeenrannan kaupunginteatterin ensi-ilta Linnoituksen kesäteatterissa 28.6.

Koreografi Netta Salonsaari laittaa näyttelijöiden hippulat vinkumaan jo avauskohtauksessa. Tanner tömisee ja hiekka pölisee, kun Niskavuoressa vietetään Niskavuoren Hetan ja Akusti Harjulan häitä.

Tarina lähtee juoksuaskelista huolimatta liikkeelle hitaasti, mikä on ihan oikein, koska Hella Wuolijoen tarina on sijoitettu Hämeen sydänmaille. Akusti ei ole mikä tahansa renkipoika, vaan trenkipoika. Itä-Uudenmaan ruotsinkielisten kartanonherrojen dräng ääntyy juuri näin hämäläisittäin.

Ohjaaja Lija Fischer on sovittanut Wuolijoen klassikosta farssin, jossa keskeisenä tehokeinona käytetään liioittelua. Ratkaisu toimii. Vahva tyypittely ja esityksessä käytetyt tinttamareskit vievät katsojan eurooppalaisen teatterin juurille. Commedia dell’arte on varmaan juuri se käsite, jota yritin kaivaa muistini pohjalta koko esityksen ajan.

Wuolijoen triangelidraama ei kovin hyvin istu meidän aikaamme. Tai no, miksei sittenkin. Eteensä katsova ja älykäs nuori nainen toki nai vuonna 2012 mieluummin köyhän miehen, jossa on potentiaalia, kuin rikkaan pölvästin.

Toki tämän päivän maailmakin on täynnä näytelmän osattomiksi jääviä siipirikkoja, mutta osattomuuden syynä ei ole yhteiskunnan liian tiukka moraalikoodi, vaan sen puute. Psykologisen hivutuksen ja aivopesun ammattilaiset saavat iskeä kyntensä lapsiin heti, kun nämä oppivat konttaamaan ja katsomaan televisiota.

Vuonna 1950 ilmestynyt elokuva Niskavuoren Heta poikkeaa tematiikaltaan Wuolijoen ennen sotia kirjoittamista Niskavuori-näytelmistä. Kun Niskavuoresta siirrytään Muumäkeen, siirrytään samalla vahvojen naisten maailmasta vahvojen miesten maailmaan. Omassa sovituksessaan Fischer tekee Akustista alkiolaisen supersankarin, joka neuvokkuudellaan ja uutteruudellaan yhdistää sisällissodan jakaman kansan.

Ehkä koko tarinan kiinnostavin kysymys on, miten paljon Niskavuoren Hetan hahmossa on Hella Wuolijokea. Wuolijoki oli kansainvälinen hahmo juntti-Suomessa, menestyvä liikenainen, oikea sahabisneksellä rikastunut metsäteollisuuskapitalisti, sodan jälkeen kommunisteja edustaneen SKDL:n kansanedustaja ja Yleisradion pääjohtaja. Siinä aineksia Wuolijoen näytelmälle koomisen pohjavireen antavalle itseironialle.

Käsiohjelmassa Fischer kertoo siirtäneensä näytelmän tapahtumat nykyaikaan. Tässä hän puhuu lämpimikseen. Vaikka Wuolijoen näytelmässä tynnyrinalat muuttuvat hehtaareiksi ja Fischerin sovituksessa markat euroiksi, on itse tarina tiukasti kiinni turpeessa. Tätä ei muuksi muuta edes se, että samaisen käsiohjelman mukaan esityksen nuorilla näyttelijöillä ei ole henkilökohtaisesti mitään kosketuspintaa tarinan kuvaamaan maailmaan.

Näyttelijät selviävät hengästyttävistä rooleistaan mainiosti. Esimerkiksi Pauliina Palon laaja-alainen repertuaari pääsee tämän näytelmän lukuisissa rooleissa oikeuksiinsa. Lavastaja Fischerin laatikkoleikit ovat jo silkkaa rakettitiedettä.

Älykkäästi tehtyä ja lempeällä ironialla maustettua kesäteatteria oli ilo seurata.

KUVATEKSTI

Kristiina Männikkö

Anu Sinisalo ja Valtteri Tuominen tekevät hienot roolityöt näytelmän Niskavuoren Hetana ja Akusti Harjulana.

Kirjoittaja:
Matti Saarela