Aina löytyy polku eteenpäin

Iiro-Matti NieminenLappeenrantalainen Miika Vormisto uskoo, että omat kokemukset ovat auttaneet häntä työssään lasten, nuorten ja perheiden kanssa. Hän itse kävi parikymppisenä läpi keskivaikean masennuksen.-Murrosikä jäi ehkä jotenkin kokematta ja tuli vasta jälkijunassa, Vormisto sanoo.Kolmen vuoden ajan hän kävi mielenterveystoimistossa keskustelemassa lapsuudesta ja nuoruudesta. Sen jälkeen oli vahva pohja ponnistaa eteenpäin.Vormisto on toiminut pitkään lasten ja nuorten parissa muun muassa perhekodin ohjaajana. Hänen kohtaamiensa nuorten ongelmista masennus on keveimmästä päästä.Yksi keskustelu ei ratkaise ongelmia, vaan auttajan työ kestää vuosia.-Työtä tehdään oman persoonan kautta, ja jälki näkyy vasta pitkän ajan kuluttua.Yhtä ensimmäisistä auttamistaan nuorista Vormisto tapaa edelleen viikottain yhteisen harrastuksen parissa. Ajoittain kaupungilla tulee vastaan entisiä ohjattavia, jotka ovat nyt jo aikuisia.Työssä ei voi pitää roolia yllä. Nuoret huomaavat nopeasti, onko ihminen aito.-Jos ei ole, he vetävät liinat kiinni välittömästi.Nykyisin Vormisto ohjaa tukihenkilö- ja tukiperhetoimintaa Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin alueella. Hän etsii vaikeissa elämäntilanteissa eläville lapsille ja nuorille tukihenkilöitä, joiden kanssa he voivat viettää aikaa kerran tai kaksi kuukaudessa.-Vaikka yhteiskunta on muuttunut suorituskeskeisemmäksi, on hienoa huomata, että on edelleen ihmisiä, joilla on vilpitön ilo auttaa.Toiminta perustuu sekä auttajien että autettavien vapaaehtoisuuteen. Tuettavia lapsia ja nuoria on tällä hetkellä noin 90.Vormisto sanoo, että jokaisella nuorella on omanlaisensa tausta, jota pitää pyrkiä ymmärtämään ja kunnioittamaan. Moittimaan ja arvostelemaan ei kannata ryhtyä.Hän ei halua suoraan neuvoa, mitä pitäisi tehdä, koska jokainen tekee omat ratkaisunsa.-Mieluummin kuuntelen kuin tyrkytän itseäni. Haluan olla läsnä ja antaa toiselle ajan. Monesti se riittää.Keskustelujen aikana käydään läpi niin myönteisiä kuin kielteisiäkin tunteita. Auttaja ei saa pelätä, että hänestä itsestäänkin tuntuu välillä pahalta.-Vaikka olisi vaikeitakin asioita käsiteltävänä, niin elämä kuitenkin kantaa. Ei ole sellaista tilannetta, etteikö jotenkin voisi löytää polkua eteenpäin.KUVATEKSTIInka NordlundMiika Vormisto meni kihloihin vaimonsa Tiinan kanssa Linnoituksessa sijaitsevan puun juurella ystävänpäivänä 1993. Vormiston vetämään Eksoten tukihenkilötoimintaan kaivataan lisää vapaaehtoisia auttajia. Pulaa on erityisesti miespuolisista tukihenkilöistä.