Purnujärvi rautakauden kartalle

Rautjärven Purnujärven kylästä on löytynyt ainakin 20 rautakautista esinettä. Löytökasautuma hämmästyttää tutkijaa.

Ilpo Leskinen

RAUTJÄRVI. Purnujärven kylä on hetkessä vanhettunut.

Uinuvasta maalaiskylästä on kehittynyt parissa kuukaudessa rautakauden pesäpaikka. Purnujärvi on ottanut tukevan paikkansa Etelä-Karjalan rautakauden kartalla Saimaan ja Laatokan välistä.

Metallinetsinnän harrastajat, ruokolahtelaiset Pertti ja Kari Hyvärinen etunenässä, ovat löytäneet kylän keskeltä ainakin parikymmentä rautakautista esinettä. Sen lisäksi on tullut esiin runsaasti esineitä keskiajalta ja viime vuosisadoilta.

Tutkija Ilkka Pylkkö kertoo, että Purnujärven löytöjen analysointi on vasta alussa. Parikymmentä rautakautista esinettä on tämän hetken arvio. Luku voi nousta.

Metallinetsijöiden ansiosta Purnujärvelle on hahmottunut selväpiirteinen historia.

— Löytöjen perusteella Purnujärvellä voidaan edetä nykyajasta taaksepäin vuosisata kerrallaan: keskiajalta aina ristiretkiajalle, viikinkiajalle ja jopa merovinkiajalle saakka. Tämä ei ole aivan jokapäiväistä.

Irtolöytöjen määrä on Pylkölle hämmästyksen aihe. Selityksiä varten on luotava uudet teoriat, sillä entiset ovat romuttuneet.

Hyväristen Ruokolahdelta vuosina 2009—2011 tekemät rautakautiset löydöt olivat jo sensaatio.

— Ruokolahden löydöissä on vielä sulattelemista, ja nyt tulee heti perään toinen samanlainen Rautjärveltä, Pylkkö sanoo.

Valtaosa esineistä sijaitsee Purnujärventien varren pelloilla puolen kilometrin matkalla, melko lähellä Hiijärven rantaa.

Pylkkö ja Etelä-Karjalan museon amanuenssi Jukka Luoto ovat aloittaneet tutkimukset. Ne jatkuvat syyskesällä.

Tutkijat arvioivat, että Purnujärvellä sijaitsee rautakautinen asuinpaikka tai polttokalmisto. Varmistus saadaan myöhemmin.

Pylkkö pitää löytöjen yhtenä kiinnostavuutena sitä, että Purnujärvi sijaitsee suunnilleen Saimaan ja Laatokan puolivälissä.

Vielä on ennenaikaista sanoa, ovatko muinaisesineet lähempänä Ruokolahden vai Hiitolan ja Kurkijoen muinaislöytöjä.

Hyväristen löydökset muodostavat laajan valikoiman naisten koruja sekä puvunosia ja miesten työkaluja. Osa esineistä on kokonaisia ja hyvin säilyneitä, loput palasia.

Hyväristen lisäksi löytöjen makuun ovat päässeet myös Sami Kiuru ja Mika Albertsson.

Ruokolahden ja Rautjärven muinaislöytäjät

Ruokolahtelaiset yrittäjät Kari ja Pertti Hyvärinen ovat harrastaneet vuosia metallinetsintää. Kesällä 2009 he löysivät sattumalta kaksi myöhäisrautakauden korua Rasilan kupeesta.

Löytöjä tuli lisää 2010—11 Haloniemestä, Rasilasta, Salosaaresta ja Virmutjoelta. Haloniemestä löytyi rautakautinen polttokenttäkalmisto, Etelä-Karjalan ensimmäinen. Salosaaren löydöt paljastivat rautakautisen keskusalueen.

Hyväriset ovat mielineet Rautjärven Purnujärvelle metallinetsintään. Tänä keväänä he suuntasivat tutun maanomistajan pelloille Purnujärven kylään.

Vajaan tunnin etsinnän jälkeen löytyi ensimmäinen muinaisesine, ja pää oli avattu. Hyvärisillä on käytössään Suomen rautakauden kuvasto, josta he tunnistavat esineet.

Irtolöydöt antavat suppean kuvan paikan olemuksesta. Niiden tueksi tarvitaan tutkimuksia, jotta selviää, mitä esineiden takaa löytyy.

Hiijärven Homasaari nuorempi kalmisto

Hiijärven Homasaari on mainittu hautausmaana Jääsken kihlakunnan historiassa.

Homasaari lienee ollut kyläkalmisto, joita on käytetty luterilaisella alueella 1600-luvulla ja 1700-luvun alussa.

Vanhimmillaan sen käyttö on voinut ulottua 1400—1500-luvulle asti. Saareen on tuskin haudattu tätä aiemmin.

Homasaaresta löytyi alkukesän tutkimuksissa merkkejä haudoista. Sieltä otettiin näytteitä ajoitusta varten.

Lähde: Ville Laakso.

Etelä-Karjalan vanhin rautakautinen löydös

Purnujärven vanhin esinelöydös avaa uuden ulottuvuuden.

Häränsilmäkoristeinen nappi on peräisin 600-luvun alusta eli merovinkiajalta (600—800 jKr.). Esine on laatuaan ensimmäinen koko Karjalassa ja Itä-Suomessa.

Vastaavaa ei tunneta edes Laatokan rannan runsaista löydöistä. Länsi-Suomesta on löytynyt muutama samanlainen esine.

Purnujärveltä löytynyt pronssikampa on vuoden 800 tienoilta eli merovinkiajan ja viikinkiajan taitteesta. Se on ensimmäinen Etelä-Karjalasta ja harvinainen muuallakin Suomessa.

Kirjoittaja:
Ilpo Leskinen