Kaijankoti pitää vanhusten puolia

Irmeli Laine haluaa tarjota asukkaille kodinomaiset olot ja henkilökohtaista hoivaa. Laajennuksesta ei edes haaveilla.

Anne Kokkonen

SAVITAIPALE. Vuoden yrittäjäksi valittu Irmeli Laine tekee paperityönsä Kaijankodin alakerran työhuoneessa. Tila on pieni, mutta Laine ei kaipaa uusia neliöitä.

-Vuoden 2007 laajennus, jonka yhteydessä paikkamäärä kasvoi kymmenestä 15:een, oli niin iso muutos, ettei sellaiseen ruveta enää ihan äkkiä.

Vanhan ja uuden yhteensovittaminen vaati joustoa sekä työntekijöiltä että asiakkailta. Nyt tilanne on vakiintunut ja tunnelma kotoisa, kuten vanhusten hoitokodissa kuuluu ollakin.

-15 asukkaan yksikössä opimme tuntemaan jokaisen asiakkaan, heidän tarpeensa ja rytminsä. Suuremmassa tunnelma muuttuisi ihan oleellisesti eikä se olisi enää koti.

KYSYNTÄÄ uusille asiakaspaikoille toki olisi. Etenkin syksyisin hätääntyneet omaiset soittelevat, saataisiinko mummo tai pappa Kaijankotiin, kun kotona asuminen ei enää onnistu.

-Yksikin muutto on vanhukselle iso asia. Meillä ihmiset hoidetaan loppuun asti.

Vuosien varrella Kaijankodissa on asunut sotajermuja, kirkonrakentajia sekä kaikenlaisia muita perussavitaipalelaisia. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin myötä toimintasäde on laajentunut Lappeenrannan seudulle ja kauemmaksikin.

Ison Eksoten ja pienen yrityksen yhteistyö toimii, vaikkei tasavertaisesta kumppanuudesta kannatakaan puhua. Verkostoituminen maakunnan muiden yksityisten hoitokotien kanssa auttaa yksityistä yrittäjää saamaan äänensä kuuluville.

-Sen olen luvannut, että en myy Kaijankotia monikansalliselle yritykselle!

KUVATEKSTI

Anne Kokkonen

Yrittäjä Irmeli Laine pitää Savitaipaletta aika edistyksellisenä paikkana vanhustenhoidossa. Yksityinen Kaijankoti perustettiin kunnan omistamiin tiloihin vanhustyön projektin huipennuksena jo 1990-luvun loppupuolella.

Kaijankoti Oy

Omistaja Irmeli Laine.

15-paikkainen vanhusten hoitokoti Savitaipaleella.

Toiminta käynnistyi vuonna 1997.

12 työntekijää.

Liikevaihto noin 500?000 euroa vuodessa.

Kirjoittaja:
Anne Kokkonen