Kärppä ja leijona

Inka Puhakka opiskeli ensin kemian alan ammattilaiseksi. Sitten Sibelius-Akatemia teki musiikkiharrastuksesta työn. Puhakka ottaa komentoonsa Montolan puhallinorkesterin.

Sari Pullinen

Lappeenranta. Inka Puhakka on vähän kuin juurillaan Lappeenrannassa. Täällä hänen vanhempansa opiskelija-aikanaan tapasivat ja alkoivat seurustella.

Puhakan lapsuus ja nuoruus kuluivat Varkaudessa, opiskelu vei Helsinkiin ja työ Oulua myöten eri paikkakunnille. Tänä syksynä Puhakka löysi tiensä Lappeenrantaan.

— Minussa elää vahva karjalaisfiilis. Vieraat toivotan tervetulleiksi ja panen pöydän notkumaan!

Alkuviikot hän opettaa musiikkiopistossa Vantaalla, loppuviikosta pari päivää Lappeenrannassa. Hän on myös Montolan puhallinorkesterin uusi kapellimestari, jolla on taskussaan sivuainediplomi puhallinorkesterin johtamisesta.

On hänellä paperinvalmistuksen ja kemianteknologian maisterinkin pätevyys. Harrastus vei kemian opiskelijaa niin, että siitä tulikin lopulta leipätyö.

— Ammatinvaihto oli oikea ratkaisu. Se ei harmita kuin palkkapäivinä, Puhakka virnistää.

Musiikkiharrastus oli niin tärkeä, että opiskelupaikaksi valikoitui Jyväskylä, missä saattoi samanaikaisesti harrastaa musiikkia — ja pelata pesäpalloa. Lapsuus Varkaudessa oli kulunut pesäpallokentällä.

Tänä päivänä voi nähdä, kuinka moni asia on tukenut toista: pesäpallovalmentajassa ja kapellimestarissa on jotakin samaa. Molemmat tarvitsevat psykologista silmää ja johtajan ominaisuuksia.

— Olen luonteeltani perusleijona. Ei ole ongelma olla esillä eikä ryhmän johtajana, Puhakka luonnehtii.

— Aika kova paikka se kuitenkin on, kun menee johtajankorokkeelle. Alkuaikoina kädet tärisivät. Vaatii uskallusta määrätä soittajia.

Kapellimestarin tehtävä on tulkita säveltäjää.

— Joutuu olemaan kärppänä: missä kohtaa ja miten sanot, jotta saat orkesterista irti parhaan lopputuloksen. On luettava orkesteria ja reagoitava nopeasti. On päätettävä, millä tavalla haluaa kertoa säveltäjän tarkoittaman tarinan.

Fyysisesti vaaditaan korvan ja käsien koordinaatiota.

Puhallinorkestereilla on Suomessa perinteitä, mutta pääainetason akateemista koulutusta johtamiseen ei ole ollut kauan.

— Ei ole oikeastaan eroa siinä, johdatko kuoroa vai sinfoniaorkesteria, vaikka ohjelmisto on totaalisesti erilaista. Montolan kanssa pääsen tekemään vähän vaativampaakin musiikkia, Puhakka iloitsee.

Haaveena on joskus työskennellä ulkomailla. Siellä saisi elannon pelkästään johtamalla bändejä.

— Suomessa se onnistuu vain harvoissa paikoissa. Opettaminenkin on kyllä kivaa, mutta paikasta toiseen ravaaminen alkaa väsyttää nopeasti.

KUVATEKSTI

Heli Blåfield

Inka Puhakka antaa Lappeenrannan musiikkiopistolla saksofonitunteja ja opettaa musiikin perusteita.

Inka Puhakka

Syntynyt 1977 Varkaudessa.

Koulutus: paperinvalmistuksen ja kemianteknologian maisteri, valmistuu kuukauden päästä Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi.

Opettaa Vantaan sekä Lappeenrannan musiikkiopistoilla.

Johtaa Lappeenrannassa Montolan puhallinorkesteria, Kuoromiehiä, musiikkiopistolla alkeispuhallinorkesteri Kiiltomatoa, lauluensembleä ja nuorisokuoroa. Vantaalla Lumon puhaltajia, Espoossa PPO Windbandia.

Oma pääinstrumentti klarinetti, soittaa myös saksofonia ja pianoa sekä opiskelee muitakin instrumentteja.

Kirjoittaja:
Sari Pullinen