Teatteri lensi vasta syksyllä

Heta ja Maija pitivät kaupunginteatteria pinnalla. Yleisömäärä laski edellisvuodesta. Talous jäi 50 000 euroa miinukselle.

Petteri Värtö

Lappeenranta. Kaupunginteatterin viime vuosi oli kolmijakoinen Lappeenrannassa. Alkuvuonna tuli turpaan kaikilla rintamilla, kesäteatterissa kamat saatiin taas kerättyä kasaan ja syyskausi juostiin budjettia kiinni Maijan kanssa minkä ehdittiin. 170 000 euron takamatka jäi vielä noin 50 000 euroa miinukselle.

Miten kommentoit mennyttä vuotta? Onko alijäämäinen budjetti jostakin tulevasta pois, Lappeenrannan kaupunginteatterin johtaja Jari Juutinen?

— Kevät oli kauheata aikaa, iso pettymys kaikille, ja syksy liian lyhyt. Maijaa esitettiin riskirajoilla, ja yliyrittäminen löi sitten korville esitysperuutuksina.

— Jokainen budjettivuosi on kaupungilla erilainen. En usko, että Eksoten ylitykset sulkevat terveyskeskuksia, ja nämä meidän rahat ovat aika pieniä.

Ison näyttämön näytelmiä oli vuoden aikana yhdeksän, joista yleisö löysi vain Hetan ja Maijan. Mikä on selitys Jukola-salin alhaisille täyttöasteille?

— Ei alhaiseen täyttöasteeseen ole pyritty, niin on käynyt. Meidän ja suuren yleisön intressit eivät ole löytäneet toisiaan. Hevosen tarinasta oli tarkoitus tehdä vuoden ensimmäinen iso hitti, mutta sen kanssa tuli tekijänoikeusongelmia, eikä parhaita vaihtoehtoja jäänyt enää jäljelle. Jälkiviisaana vaihtaisin sen.

— Maija toimi kuten pitikin. Leea Klemolan jutut Kuopiossa ja Tampereella myytiin loppuun, kohtaaminen lappeenrantalaisyleisön kanssa ei ollut toivottua.

Maallikosta Jukola-salissa nähdyt Kuningatar K, Hevosen tarina ja Vaarallisia suhteita tuntuivat yhdeltä ja samalta näytelmältä. Mitä sanot tähän?

— Tämä ei ole ollut pyrkimys. Linjana on ollut antaa nuorille tekijöille tilaa, sillä niiden pitää päästä tekemään isolle näyttämölle. Miten sen mieltää: onko tämä makkaratehdas vai taidelaitos? Makkaratehtaassa ei oteta riskejä. Olen huojentunut Maijasta: on löydetty tapa kohdata paikallinen yleisö laadusta tinkimättä.

Kaupunginteatterit muualla Suomessa tuntuvat tarttuvan herkästi ja nopeasti nykykirjallisuuteen. Onko Lappeenrannassa suunnitelmia tällaisesta?

— Kaikenlaista tulee tarjolle, ja suunnitelmia tästä on ollut, mutta ne asiat toteutuvat, joilla on taipumus toteutua. Nykytekijöitä yhdistää se, mikä näkyy myös ohjelmistossa: kirjoitetaan päälle. Vaarallisia suhteitakin säilytti asetelmat ja ihmisten väliset viritykset, mutta ei ollut epookkia eikä mennyt hassut puvut päällä.

Kirjoittaja:
Petteri Värtö