Isien ja äitien Kisapuisto

Harkkoja seurataan kaukalon ulkopuolella tarkasti. Jäällä tekeminen on aina intensiivistä, ja kova on keskittyminen myös jään ulkopuolella.

LAPPEENRANTA. Nikita opettelee luistelemaan kaukalossa. Isä ja äiti katsovat seuraavat silmä tarkkana. Kentällä on yhtä monta luistelijaa kuin on kaukalon laidallakin.

Jari Lindh istuskelee Kisapuiston harjoitushallin pukukopissa yhdessä poikansa Robinin kanssa. Muita ei pukukopissa ole. He odottelevat luistelukoulun päättymistä. Hallin edustalla SaiPan junioreita odottaa bussi. Se vie pojat Savitaipaleelle.

– Kaikki taitaa olla mukana, Marat-joukkueen huoltaja Riku Torniainen katsastaa tilanteen.

Pertti Ruokosella pitää kiirettä. Vielä pitäisi täyttää vesikanisteri ja sitten onkin lähtö Imatralle.

– Meillä on siellä kaksi ottelua. Henkilöautoilla mennään ja kun Imatralla on meillä pari peliä, se tietää sitä, että takaisin kotona ollaan vasta illalla, SaiPan 98-syntyneiden joukkueen huoltaja Ruokonen morjestaa.

OLLAAN Lappeenrannan Kisapuiston jääurheilukeskuksessa. Lauantaina aamupäivällä autoja tulee ja menee. Bussiparkissa ei ole ihme ja kumma yhtään autoa. Ulkokaukalossa on muutamia pelaajia. Tekojäällä ei sielläkään ole paljon porukkaa.

Yleensä Kisapuistossa on kansainvaellus, mutta nyt on ihmeen hiljaista. Harjoitushallin kahviokin on kiinni.

Luistelukoulu kestää kolme varttia. Nelivuotiaan Nikitan isä Mihail Filjuta ja äiti Alena Filjuta sanovat, että kun luistelukoulu ei kestä sen kauempaa, he mielellään odottavat hallissa ja katsovat, miten poika luistelee. Kun poika opettelee luistelemaan, Filjutat juttelevat niitä ja näitä.

– Aika menee nopeasti.

Kun luistelukoululaiset keskittyvät tekemiseen, kaukalon laidalla tapittavat silmäparit keskittyvät katsomiseen. Siinä ei ehdi juuri muuhun.

– On vain kiva katsella, miten poika opettelee ja oppii, Mihail Filjuta sanoo.

JARI LINDH katsoo, että Robinin varusteet ovat kunnossa ennen harjoitusten alkua. Robin on PEPO:n E-junioreiden maalivahti. Lindhit tulivat hallille hetikohta kymmenen jälkeen. Edessä on parin tunnin rupeama.

– Sen se yleensä vie matkoineen, Jari Lindh toteaa.

Harjoitukset alkavat heti luistelukoulun jälkeen. Isä-Lindh aikoo itsekin mennä jäälle lämimään kiekkoja pojalleen. Robin alkaa varustautua harkkoihin. Hän raottaa syntisen painavaa laukkua. Kypärä paistaa ensimmäisenä. Laukku on niin painava, ettei sitä nosta erkkikään.

– Onneksi niissä on nykyään pyörät.

Kuvateksti

Kai Skyttä

Mihail Filjuta seuraa silmä tarkkana, kun Nikita-poika opettelee luistelemaan.

Auto on melkein pakattu ja SaiPan juniorit voivat matkata Savitaipaleelle.

Joukkueen huoltaja Riku Torniainen toivoi lauantaiaamuna ehtivänsä vielä SaiPan peliin Savitaipaleen reissun jälkeen.

Jari Lindh (vas.) ja Robin Lindh odottelevat pukukopissa harjoitusten alkua.

Matti ja Camille Kahra ovat SaiPan junioreita. Iskä seurasi, kun poika ja tyttö lämivät kaukalossa. Matin kutsumanimi joukkueessa on mökkimauri ja se tulee siitä, kun hän on usein tehnyt riparimaalin.

On vain kiva katsella, miten poika opettelee ja oppii.

Mihail Fljuta

Kirjoittaja:
Heikki Sairanen