Elina Kemppainen
Näkymisestä
Tarja Okkosen Kirpaisuja-kokoelman tarinassa Kirsikka Komu kertoo aikeistaan kirjoittaa runokirja. Hän ei ole vain vielä päässyt aloittamaan. Mummolta on leikattu polvet, pihavalot on ripustamatta ja pimeyskin vaivaa.
Yksi Tarja Okkosen teemoista on erottautuminen.
Ihminen ajattelee itsensä aina suhteessa toisiin ja yhteisöön. Itseä verrataan niin sanottuihin menestyjiin tai ihmisiin, jonka kaltaisia halutaan olla. Ihmisen pitää jotenkin tulla omalla kentällään näkyväksi ja erottautua joukosta.
Okkosen mukaan suunnitelmatkin ovat ihmisen tapa tehdä itsestään erityinen.
Kirsikka Komu ajattelee itseään ihmisenä, joka kirjoittaa joskus runokokoelman. Se on osa hänen identiteettiään, vaikka näyttää siltä, ettei hän koskaan kirjaa tee.
Rakkaudesta
Tarinassa mies ja nainen riitelevät junassa. Mies käskee naista ottamaan silmälasit pois, jotta voi lyödä. Kun pari poistuu asemalla, naisella ei ole silmälaseja päässään.
Tarja Okkosen veli näki tilanteen junassa. Okkonen antoi tarinalle nimeksi Hän tekee sinusta kokonaisen.
Häntä kiinnostaa ajatus, että kaikenlaiset ihmiset etsivät itselleen puoliskoa, myös väkivaltaiset, alkoholisoituneet tai persoonallisuushäiriöstä kärsivät.
Kun ajatellaan, että jokaiselle on puolisko, silloin heillekin on omansa.
Ah, täällä alla auringon -tarinassa juopon miehen kanssa matkustava nainen laulaa bussissa virren.
Ihmiset pitävät tarinaa surullisena, mutta minusta se on kaunis rakkaustarina. He lähtivät bussista jatkamaan käsi kädessä. Tarinaa pidetään onnettomana, jos ihmiset siinä ovat vääränlaiset. Miksi ihmisten pitää olla normaaleja ollakseen onnellisia? Todella harvahan on normaali.
Vanhuudesta
Vanhus pohtii tarinassa, miten vanhuus on kamalaa aikaa. Hän toteaa, että onneksi ihminen ei tiedä, mitä on tulossa, muuten masentuisi etukäteen. Hän nielaisee tyttärensä luona joulupuuron mantelin hiljaa ja nauttii, kun sen puuttumista päivitellään.
Tarja Okkosen mielestä nykyisessä suhtautumisessa vanhuuteen on ristiriita: toisaalta elämää yritetään pidentää mahdollisimman paljon eri keinoilla, toisaalta ihmisen viimeiset vuodet eivät välttämättä ole elämää, jota hän haluaisi elää.
Moni haluaa kuolla saappaat jalassa, mutta todella harva niin tekee. Ei kukaan halua maata pitkiä aikoja sairaalasängyssä.
Okkonen kävi tekemässä töitä kiteeläisessä palvelukodissa. Hänen mukaansa hoitajat pitivät surullisena ajatusta, että vanhana menettää itsemääräämisoikeutensa.
Asukkaat sen sijaan muistelivat kauhulla vanhoja aikoja, jolloin jotkut kokivat itsensä niin joutavaksi työkyvyttömänä vanhuksena, että pohtivat hirttäytymistä.
Heidän mielestään eläminen oli parempi vaihtoehto.
Tarja Okkonen
Lappeenrantalainen kirjailija.
Novellikokoelmat: Kanssajuhlijat, Ilias 2002, Oikeat ihmiset, Ilias 2005, Kolmas kokoelma, omakustanne 2011.
Kirpaisuja, Kustannuskynnys 2013.