Sadekesässä 2012 oli yksi helteinen päivä. Etelä-Saimaa uutisoi kaupunginteatterin kevään talouskatastrofin lisäävän muiden kulttuurialojen säästötarvetta. Kirjaston hankintamäärärahan pienennys kuumensi kaupunkilaisia erityisesti, ja myös kaupunginorkesterin intendentti tulistui tappion maksatusta muilla.
Myrskyluodon Maija tasasi teatterin tilit syksyn aikana. Kulttuuritoimelle myönnetty 190 000 euron määräraha orkesterin ja teatterin tappioiden kattamiseksi olikin tarpeeton. Orkesteri teki miinusta 29 000 euroa vuonna 2012, teatteri 22 000 euroa. Kulttuurilautakunta päättää talousvuoden tasapainosta tänään.
Kulttuurin toimialojen keskinäinen vertailu on epäreilua. Toimialat ovat keskenään erilaisia, ja niillä on erilaiset tehtävät osana kaupungin palvelurakennetta.
Kirjasto on lakisääteisesti maksuton palvelu, ja yleisen kulttuuritoimenkin tehtävänä on tuottaa vain maksuttomia tapahtumia. Museon päätehtävä puolestaan on arkistoida ja tallentaa, mutta se kerää myös pääsylipputuloja kuten orkesteri tai teatteri. Teatterilla taas on toimialoista suurin velvoite hankkia lipputuloja.
Oheisen taulukon luvuista saa kovaa väkivaltaa käyttämällä lappeenrantalaisen kulttuuriprofiilin. Jokainen kaupunkilainen kävi kirjastossa kahdeksan kertaa. Museoon tutustui kaksi kolmesta kaupunkilaisesta, näytelmän näki kaksi viidestä. Joka viides kävi orkesterin konsertissa ja yleisessä kulttuuritapahtumassa.
Kulttuuritoimen kokonaisbudjetti oli 12 miljoonaa euroa viime vuonna. Summa on lottovoittona ennätys, mutta kaupungin taloudessa hiekanjyvä rattaissa. Eksotelle merkittynä Lappeenranta ei enää velkaantuisi asukkaidensa hoidossa. Teknisen toimen korjausvelka vähenisi summalla ainoastaan neljänneksen.
Entäpä eriteltynä toimialoittain? Mitä lappeenrantalainen saisi, jos kaupunki luopuisi omista kulttuurilaitoksista ja ulkoistaisi palvelut? Tässä pari esimerkkiä.
Kaupunginorkesterin vuosibudjetti oli 1,5 miljoonaa euroa. Rakuuna Rock -tapahtuman festivaalipäällikön Jyrki Heinolan mukaan neljä huippuartistia ja kahdeksan keskisarjalaista samalla tapahtumalavalla maksaa 150 000 euroa. Orkesterin budjetilla saisi siis kymmenen kotimaisen viihdemusiikin festivaalia.
Jos kotimainen kevyt musiikki ei kiinnosta livenä, kukin kaupunkilainen voisi saada yhden täysihintaisen cd-levyn tai kaksi kuukautta kalleinta versiota musiikin internetpalvelu Spotifyta.
Museon tehtävä on historian tallentaminen. Näyttelyiden ja muiden tapahtumien pystyttäminen on alalla oheistoimintaa. Eletään hetki tässä ja nyt, eikä ajatella mennyttä. Museotoimen budjettirahoilla kukin kaupunkilainen voisi vuokrata Etelä-Karjalan taidelainaamosta halvimman taulun kahdeksi kuukaudeksi.
Yleisen kulttuuritoimen liukuhihnalta lähtevät iltasoitot, juhlat, kadunmaalaukset, kesäkonsertit ja muut maksuttomat tapahtumat puistoissa ja toreilla. Rahaa toimisto käytti näitä varten vajaat seitsemän euroa asukasta kohti viime vuonna. Sillä lappeenrantalainen saisi pullollisen viime vuoden myydyintä punaviiniä.
Kulttuuritoimen kulurakenne ei poikkea muista kaupungin toimialoista. Kiinteiden kulujen osuus budjetista on suuri, kirjastossa jopa 97, museossa noin 90 ja kaupunginteatterissakin 74 prosenttia budjetista viime vuonna. On helppo huudella kulissien kalleudesta ja ulkoistamisesta halvempana vaihtoehtona.
Kirjasto ja yleinen kulttuuritoimi ovat lain sanelemia kulttuuripalveluita. Muiden laitosten lakkautus merkitsisi 100 koulutettua työtöntä ja noin 2,2 miljoonan euron lovea valtionosuuksiin. Saisi enää kuusi musiikkifestivaalia ja sen taulunkin vain kuukaudeksi. Halpa punkku säilyisi samana. Riittäisikö kulttuuriksi?