LAPPEENRANTA. Peuhkurit elävät ja hengittävät jääpalloa jo kolmannessa sukupolvessa. Nimi lukee Veiterän pelipaidan selässä kuudetta vuosikymmentä peräkkäin.
Joonas Peuhkuri on kuitenkin vasta ensimmäistä kauttaan lappeenrantalaisseurassa. Helsingissä kasvaneen miehen muutto isän suvun kotikaupunkiin oli varsin luonnollista.
– Paikka on tuttu, sillä olen viettänyt kesiä täällä. Kaveripiiriäkin oli jo ennen tänne tuloa, Peuhkuri kertoo.
Jääpallo on varsin tavallinen jutunaihe sukulaisten kesken.
– Ei ole varmaan ollut sellaista päivää, jolloin ei olisi puhuttu jostain Suomen tai Ruotsin sarjan asiasta.
– Matsien jälkeen keskustelut ovat ehkä vähän erilaisia kuin muissa perheissä, kun lajitietämystä on aika pitkältä ajalta.
Kolmannen sukupolven jääpalloilevat Peuhkurit eivät ole vielä voittaneet Veiterän paidassa miesten SM-mitalia, mutta tänä keväänä se voi olla lähellä.
– Kyllä se tavoite on.
TOISTAISEKSI menestyksekkäimmän peliuran heistä on tehnyt Joonaksen isä Kari Peuhkuri, joka on myös Suomen Jääpalloliiton tuore puheenjohtaja.
– Meillä Harrin kanssa pelaaminen oli sellaista amatöörien puuhastelua. Kari lähti etsimään rajojaan tosissaan ja hänellä jääpalloilu muuttui ihan ammattilaistoiminnaksi, veljeskolmikon keskimmäinen Anssi Peuhkuri kertoo.
– Meillähän on hirveä kilpailuvietti. Treenasimme ihan kauheasti. Kun täysillä tekee, välillä roiskuukin, mutta ei me ongelmien edessä karkuun lähdetä.
Anssi Peuhkuri lopetti tosipelaamisen alle kolmikymppisenä, mutta hyppäsi heti Veiterän edustuksen valmentajaksi. Vuonna 1996 hän oli omalla panoksellaan mukana pelastamassa Veiterää konkurssilta.
Miksi?
– Ehkä se oli rakkaudesta lajiin. Joku on sanonut, että minulla ei ole jääpallon muotoista sydäntä, vaan jääpallo sydämen paikalla. Ja tuossahan tuo nyt pelaa vieläkin, Peuhkuri viittaa takanaan jäällä kurvailevaan edustusjoukkueeseen.
– Monet vanhat pelaajat puhuvat, että he ovat antaneet seuralle ja lajille niin paljon. Itse näen sen toisinpäin. Olen saanut valtavasti ja haluan yrittää antaa jotain takaisin.
Jääpallo on Peuhkureille iso osa elämää, mutta ei todellakaan kaikki.
– Eikä sen pidäkään olla. Meidän nuorissa on hienoa taiteellista suuntautuneisuutta. En tiedä mistä se on periytynyt, ja käsityötaitoa, joka tulee varmaan meidän äidin puolelta.
– Iloisin olen siitä, että kaikilla on oma harrastus ja kukin on aktiivinen omassa tekemisessään. Mitä ikinä tehdäänkin, se tehdään satasella, Anssi Peuhkuri sanoo.
MATTI PEUHKURI on se ensimmäinen jääpalloileva Peuhkuri. Hän otti mailan käteensä 40-luvulla, pääsi Veiterän edustusjoukkueeseen 1959 ja on ollut seuran toiminnassa mukana käytännössä koko ikänsä.
– Koen olevani Veiterälle velkaa.
– Seura antoi minulle urheilullisen kasvatuksen ja liikunnallisen elämäntavan. Sen päälle se koulutti kolme poikaani samalla tavalla. Nyt on jo lapsenlapset menossa. Olen siitä hyvin kiitollinen.
Kuvateksti
Heli Blåfield
Ylärivi: Matti ja Anssi Peuhkuri, alarivi: Joonas, Eetu ja Topi Peuhkuri. Eetu Peuhkuri on Veiterän edustusjoukkueen kapteeni ja Joonas Peuhkuri varakapteeni. Topi Peuhkurista tuli historian nuorin bandyliigapelaaja 15 vuoden ja 9 kuukauden iässä, kun hänet vaihdettiin maalille 6. helmikuuta 2011.
Joku on sanonut, että minulla ei ole jääpallon muotoista sydäntä, vaan jääpallo sydämen paikalla.
Anssi Peuhkuri