Riina Nokso-Koivisto
Anne Vihavainen
Suuri osa taiteilijoiden teoksista jää odottamaan hyvää kotia työhuoneiden nurkkiin ja varastoihin.
Lappeenrantalainen taidemaalari Anne Tompuri on maakunnan nimekkäimpiä taiteilijoita, mutta kaikkia teoksia ei häneltäkään viedä käsistä. Tompuri tekee kookkaita maalauksia, jotka vievät tilaa.
Meidän pojille tehtiin aikanaan huone autotalliin. Nykyisin käytän huonetta teosvarastona, Tompuri kertoo.
Osa keraamikko Arja Martikaisen töistä on parhaillaan Espanjassa, jossa hän pitää useita peräkkäisiä näyttelyjä. Yleensä Martikainen ja hänen miehensä Antonio Altarriba varastoivat töitään työpajansa hyllyille.
Viime aikoina olen tehnyt työni aikaisempaa pienemmistä osista, mikä on helpottanut myös varastointia.
Kuvataiteilija Jarkko Liutu arvelee, että työhuoneen nurkista löytyy valtaosa hänen ammattilaisuran aikana tehdyistä töistään. Hän jakaa työhuoneen kollegan kanssa. Isommat ja pienemmät veistokset ja niiden aihiot alkavat vallata jo asuntoakin.
Meillä on yksi huone täynnä tavaraa, oksankarahkaa ja uppotukkia. Grafiikanlehtiäkin löytyy, mutta onneksi ne menevät pieneen tilaan.
Myymättömät työt kuuluvat ammatinkuvaan. Liutu tekee isompia ja pienempiä veistoksia, pronssi on mieluinen materiaali.
En ole edes uskaltanut laskea, että kuinka paljon rahaa työhuoneen nurkassa on kiinni. Kymmenistä tuhansista euroista on kyse, jos pelkän myyntihinnan perusteella laskee.
Niilo Komulaisen näyttely oli esillä Imatran taidemuseossa tammikuussa.
Komulainen on kuvanveistäjä. Hän kierrättää vanhoja töitään.
Jos joku teos jää roikkumaan työhuoneelle pitkäksi aikaa, katson kuinka sitä voisi hyödyntää. Käytän osia sitten uusissa töissä. Jotain pitää tehdä, muuten työhuone täyttyy.
Jarkko Liutu ei voi tuhota teoksiaan, koska suhde niihin on läheinen.
Tekeminen on minulle tärkeä prosessi, joka pitää sisällään terapiaa, itsensä toteuttamista ja ilmaisun tahtoa.
Taidegraafikko Reetta Ahonen ei ole pulassa myymättömien töidensä kanssa. Vedokset mahtuvat laatikostoon.
Graafikolla on tietysti helpompaa, kun töitä ei tarvitse varastoida kehyksissä. Eri asia on kuvanveistäjillä ja taidemaalareilla.
Useat taiteilijat joutuvat vuokraamaan kuivaa ja lämmintä varastotilaa töilleen. Se on ihan tavallista, Ahonen kertoo.
Jarkko Liutu löytää laajasta varastosta hyviäkin puolia. Jos pitää antaa teos näyttelyyn pika-aikataululla, se on valmiina.
Taitelijan kannalta olisi tietysti paras, jos teokset saisi myytyä tunnettuihin kokoelmiin ja museoihin.
Itselleni tärkeintä on, että teos pääsee paikkaan, jossa sillä on hyvä olla ja se tuottaa ihmisille iloa ja elämyksiä.
Reetta Ahonen sanoo, että hän ei kaikkia töitään edes halua myydä. On teoksia, jotka kiertävät maailmalla näyttelyissä parikin vuotta. Kun ne palaavat kotiin, saavat sinne jäädäkin.
KUVATEKSTI
Mika Strandén
Kai Skyttä
Keraamikko Arja Martikaisen työpajan tavarapaljous vaihtelee sen mukaan, ovatko teokset parhaillaan näyttelyssä vai ei. Tällä hetkellä suuri osa hänen töistään on näyttelyiden takia Espanjassa.